Näkyväksi neulottu

Mistä Kerava on ollut tunnettu? Vihreistä karvanopista? No ehkä, mutta viime kesänä uutiskynnyksen ylitti Our Pink House.

Keravan taidemuseo Sinkassa oli tänään näyttelyn avajaiset, jota täydellä syyllä voi kutsua käsityötaiteen ylistykseksi. Näkyväksi neulottu -näyttely on auki yleisölle 26.11.2016 – 5.3.2017. Suosittelen lämpimästi! 

Otin kuvia mielettömästi, koska minusta jokainen taideteos oli kuvaamisen arvoinen. Suoraan sanoen olen ihan täpinöissäni ja kuvat latautuvat niin hitaasti. Malttia nyt! Haluaisin, että pääsette heti jakamaan tämän taidekokemuksen. Tässä muutama kuva maistiaiseksi:

Liisa Hietasen Veijo istui tyynenä huomioliiveissään lukemassa. Mitä, ihmettelin. Piti ihan läheltä mennä tutkimaan.

Kaija Papu P1541. Virkattu poliisiauto, kolme vuotta kiinteitä silmukoita, lankoja 20 kg.

Sanni Weckman'in Hillevi, pysähdytti. Taiteilija on syntynyt samana vuonna kuin ensimmäinen lapsenlapseni. Taiteilija ”oli suunnitellut yhteisen ryijyn tekoa Hillevi-mummonsa kanssa, mutta mummo kuoli yllättäen lyhyen sairauden murtamana. Yhteinen projekti jäi aloittamatta, kangaspuut kokoamatta ja neuvot saamatta. Weckmanin mummoa esittävän kuvakudoksen toteutus muistuttaa räsymaton kutomista. Siinä arkinen saa ansaitsemansa arvokkuuden, vanhat lakanat ja vaatteet uuden elämän.”

Elina Juopperin Perintö-teos. Teos rakentuu lahjoitetuista ja kirpputoreilta ostetuista raanuista. Juopperi pinoaa raanuja, kunnes teoksen oikeat mitat ja kuution muoto on saavutettu.

Kohtauksia Olek'in (Our Pink House'n taiteilija) filmistä Olek In The Blink of An Eye

Melek Mazicin tädit opettivat tytölle kirjonnan, jotta tämä oppisi olemaan hiljaa ja keskittymään johonkin. "Maalausta ja kirjontaa yhdistävillä teoksillaan hän haluaa kunnioittaa niitä tuntemattomiksi jääneitä naisia, jotka monissa kulttuureissa ovat tehneet kirjontatöitä."

Yksityiskohtia Melek Mazicin kirjontatöistä

Sanna Majander, Musta kuu

Yksityiskohta Sanna Majanderin Mustasta kuusta

Hauska kohtaus avajaisnäyttelyssä, Liisa Hietasen Veli, malli ja teos yhteispotretissa

Menkää! Kannattaa mennä.

Anelmaiset prinsessalle

En todellakaan ole mitään prinsessatyyppiä, en ole koskaan ollut. Jotenkin vain tällä kertaa halusin kokeilla jotain täysin poikkeavaa, kun itselleni päätin neuloa omat Anelmaiset. Langatkin jo olivat valmiina, ne vaaleanpunaiset edellisestä postauksesta.

Ensimmäisestä kokeilusta ei tullut aivan sellaista kuin olin mielessäni ajatellut. Tummanharmaan ja sammalenvihreän sekoitus vaaleanpunaisen kanssa oli mielestäni liian tumma. En viitsinyt purkaa ensimmäistä sukkaa, vaan ajattelin kokeilla toiseen sukkaan tumman langan vaihtamista vaaleanharmaaksi. Nyt alkoi tuntua sukka omalta, juuri sellaiselta, mitä olin ajatellut.

Tein kuitenkin kummatkin sukat valmiiksi ja ajattelin, että kyllä ne tummemmat jollekin kelpaavat. Sopiva uhri löytyikin. Ollaan Esikoisen anopin eli Vävykullan äidin kanssa taitettu monta yhteistä matkaa. Sopivassa tilanteessa kysyin häneltä, mitä mieltä hän oli sukista. Koska tuntui niistä pitävän ajattelin, että nepä voisivat olla ihan kiva synttäri- ja joululahja, kun en ole kovin usein häntä lahjuksilla ole muistanut.

Lahjasukat matkakumppanille

Ekat itse neulotut omat Anelmaiset

Seuraavalla reissulla reipäistään. Mummelit prinsessasukissa!