 |
Vasemmalla ostetut ja kolme seuraavaa itse neulotut Anelmaiset. Kukat kuuluvat jalan ulkoreunalle, mutta kuvausta varten puolet sukista on "väärässä" jalassa, koska jalkamalleja ei ollut riittävästi :) |
Kaikki alkoi siitä, kun kävin
alkukesästä Keravan Käsintaitajien näyttelyssä. Katseeni
juuttui kuvioneuleisiin polvisukkiin. Aika kivat, ajattelin. Yleensä
en osta villasukkia, koska teen niitä itse mielelläni. Menin jo
ulos, mutta palasin takaisin ja niinpä ensimmäiset Anelmaiseni
päätyivät kassiini. Hinta oli mielestäni erittäin kohtuullinen
suuritöisille sukille, vain 35 €! Sukat tuntuivat jalassa
mukavilta ja niinpä aloin ottaa selvää, mistä löytyisi ohje
näihin sukkiin. Arvasin, että naisvaltaisessa tyttärieni perheissä
sukille saattaisi olla kysyntää. Kun vielä löysin sivuston, jossa
Anelmaisia myytiin ja hinta oli 100 €, tiesin tehneeni tosi
edullisen hankinnan.
Löysin facebookista sukkaneuloosista
kärsivän ryhmän: Voihan villasukka. Sinne hakemus ja kohta
löysinkin toinen toistaan ihanampia sukkamalleja ja sokerina Anelma
Kervisin suunnitteleman polvisukkamallin eli lyhyesti Anelmaiset.
Kamalan vaarallinen ryhmä tuo Voihan
villasukka, koska mallin löydettyäni, ennestään valtava
lankakokoelmani sai täydennystä kaupassa käynnin jälkeen. Ostin
7-veljestä sukkalankoja enemmän kuin ”laki sallii” ja Novitan
Sukkalehden, jossa ohje noihin polvisukkiin. Langat piti saada
nopeasti, koska edessä oli lähtö mökille, jossa ihmisellä
saattaisi sateisina päivinä olla mukavana ajanvietteenä käsityö.
Jouduin vielä ostamaan kahdet
Anelmaiset Keravan Käsintaitajien myymälästä, koska
lapsuudenystäväni halusi sellaiset itselleen ja toiset kaverilleen
synttärilahjaksi. Itse en millään halunnut enää ottaa
lisätilauksia, koska seitsemien Anelmaisten neulominen tuntui jo
kohtalaiselta urakalta. Itsellänäkin on ostosukat, mutta
suunnitelmissa on tehdä vielä yhdet eli kahdeksannet itselleni.
Lankakin on jo ostettu. Se on prinsessamallia, jota kukaan
jälkipolvista ei halunnut, mutta pelkään pahoin, että sekin
tekisi kauppansa, kunhan saan sukat aikaiseksi – sitten joskus.
Näitä on tosi kiva neuloa. Millään
ei malttaisi lopettaa, kun on alkuun päässyt. Heinäkuun 9. aloitin
ensimmäisten Anelmaisten neulomisen ja nyt lokakuun aikana on määrä
valmistua seitsemännet, eli Vitosen poikasukat.