Olen vasta viime talvena löytänyt
lehtikaalin kaupan hyllyltä. Tai en varmaan olisi sitä edes
noteerannut, ellei eräs tuttavani olisi vinkannut. Kokeiltuani hänen
suosittelemiaan lehtikaalisipsejä,
kiinnostuin ottamaan kasvista enemmänkin selvää.
Eri lähteissä on
lueteltu lehtikaalin sisältävän monenlaisia vitamiineja (A-, C-,
E- ja K-vitamiineja), rautaa, karoteenia, kaliumia, kalsiumia,
kivennäisaineita, antioksidantteja ym ym, tuntuu olevan oikea
terveyspommi koko kasvi.
Tänä
syksynä löysin lehtikaalin siemeniä. Aion
kokeilla sen kasvattamista ensi kesänä omalla kasvimaallani.
Näyttää siltä, että lehtikaali vaatii esikasvatuksen, mutta jos
sen saa menestymään, voi lehtiä kerätä vielä lumen altakin.
Kiinnostavaa.
Lehtikaalisipsit
Ohjeita löytyy
netistä monenmoisia, mutta pääpiirteissään ohje menee näin:
lehtikaaleista revitään lehdet paksusta lehtiruodista. (Tuhlaajat
heittävät lehtiruodit varmaan pois, mutta minä käytän niitä
myös keittojen lisukkeena pieniksi pilkottuna.) Lehdet huuhdellaan
ja kuivataan esim. salaattilingossa, talouspaperilla tai
keittiöpyyhkeellä. Yksinkertaisimmillaan öljytilkkaan lisätään
suolaa ja pyöritellään lehdet siinä. Muistakin mausteita voi
käyttää. Itse pidän valkosipulirouheesta.
Lehdet levitellään
uunipellille leivinpaperin päälle ja paistetaan n 175 - 200
asteessa kymmenisen minuuttia. Kannattaa seurata kypsymistä, koska
lehdet ruskistuvat herkästi. Palanut lehtikaali ei ole hyvän
makuista mielestäni.
Ryöpätyt lehtikaalit salaatissa
Lisäsin lehtiruodista revityt lehtikaalin lehdet kiehuvaan veteen.
Keitin n. 4 min ja valutin kylmässä vedessä. Väri muuttui
ryöpätessä kauniin syvän vihreäksi ja makukin on mielestäni
parempaa kuin raakana, jota käytän tuoreena huuhdottuna
smootheihin.
Viherjauhetta lehtikaalista
Lisään viherjauhetta smootheihin, keittoihin, perunamuusiin,
sämpylätaikinaan, munakkaaseen, vain mielikuvitus on rajana.
Lehtikaali-suppilovahveromunakas
Ystäviltäni Saksasta ja Ruotsista
sain seuraavat reseptit, joita en vielä ole kokeillut. Sylvian
mukaan lehtikaali on jouluruokaa, jota ilman ei skånelaista joulua
tule
Sylvian lehtikaalihöystö
skånelaiseen joulupöytään
Keitä
hienoksi paloiteltu lehtikaali kinkunkeittovedessä pehmeäksi.
Keittovedessähän on jo kinkusta suolaa ja pippuria, joten niitä ei
tarvitse lisätä. Kaali valutetaan hyvin siivilässä vaikkapa yön
yli. Säilytä kylmässä ja laita loput pakkaseen, mitä et kerralla
syö. Paista pannulla runsaassa voissa tummaksi ja vähän rapeaksi
ja syö kinkun lisäkkeenä. Vähän siirappia voi lisätä jos
haluaa makeaa (Sylvialle ei laiteta siirappia).
Soilin
saksalainen lehtikaalimuhennos
Laita rasva
kattilaan ja kääntele siinä pekonin paloja ja sipulia
Lisää
vihanneslientä ja sulata siinä pakastettu, pieneksi hakattu
lehtikaali
Anna muhia kolme
varttia
Mausta suolalla,
pippurilla ja KANELILLA n. yksi sileä teelusikallinen
Päälle laitetaan
makkaroita lämpiämään ja annetaan muhia vielä 15 min.
Soilin
huomio: Noita saksalaisia makkaroita on vaikea verrata Suomessa
myytäviin, eivät ole nakkeja eivätkä bratwurstejakaan. Sisällys
on hiukan kiinteämpää kuin lenkkimakkaran sisältö. Mitenkä
olisi siskonmakkarat? Kannattaa varmaan kokeilla.
Saksassa
lehtikaalin määrä pakastepakkauksissa on 600 g. Suomessa n. 150 g
tuoretta. Pakasteita en ole vielä huomannut katsoa.
Netistä
löytyy paljon mielenkiintoisia reseptejä lehtikaalista. Nyt saa jo
Suomessa kasvatettua kaupoista. Kiva, kiva.
Aioin
jo luopua kuivuristani, koska suppilovahverot sai mielestäni ihan
hyvin kuivatettua jäähtyneen saunan lauteilla. Vein kuivurin
mökille, jossa poikaystävä testasi sitä ja ihastui ikihyväksi.
Se raahattiin takaisin kotiin ja nyt se on ollut todella
tehokäytössä. Saunaankin pääsee nopeasti halutessaan, eikä
tarvitse nähdä kauheaa vaivaa lautteitten tyhjentämiseen milloin
mistäkin kuivatuksessa olevasta tuotteesta. Tykkään taas itsekin
kuivurista, koska yrteissäkin väri säilyy kauniina, kunhan malttaa
kuivattaa alle 30 asteessa.
Minulla oli tuuheat lehtikaalit kasvimaalla tai siis on edelleen, mutta kauriit ovat käyneet syömässä ne sitä myöten kun kasvavat. No jos olisin ollut ahkerampi niin olisihan sieltä satoakin tullut, jotenkin vaan tuntui etten osaakaan tehdä siitä mitään. Tässähän näitä reseptejä nyt olisi ollut!
VastaaPoistaMinna, tuliko sun lehtikaaleihin mitään pienempiä ötököitä? Kirpat tms kuulemma joskus vaivaavat. Kauriitten syöttämö sitten sulla.
PoistaKävin tänään taas ostamassa pari pussukkaa lehtikaalia. Keitin vähän aikaa ja sitten sulatin pannussa voita ja pyörittelin niitä siinä. Kiva lisuke uunilihapullien ja peruna-porkkana-lanttumuussin kanssa. Aamulla aion laittaa sitä tuoreena pienen määrän smoothiin.
Yritin kasvattaa toissa kesänä, mutta eivät viihtyneet minulla. Olisi kyllä kiinnostavaa kokeilla. Toivottavasti löydän kaupasta!
VastaaPoistaIlmoittele, jos et löydä. Ainakin Helsingin aseman kukkakioskissa oli niitä pari viikkoa sitten.
PoistaMukavia vinkkejä, pitää muistaa. Kanadassa tutustuin lehtikaaliin, sitä kasvoi miniän puutarhassa runsaasti. Sointui kauniisti daalioiden kanssa :)
VastaaPoistaHauska idea tuokin. Hyöty- ja kaunokasveja rinnakkain.
PoistaTämän jutun jälkeen ei voi muuta kuin alkaa käyttää lehtikaalia ;)
VastaaPoistaEn ole ennen tutustunut, en edes tiedä, onko kaupoissa täällä myytävänäkään, sillä mies hoitaa meillä nykyään joutilaampana ruokapuolen.
Heh, vallan innostuin kaikenlaisesta ruuan valmisestamisesta. Kohta minusta tulee varmaan mestarikokki. Ja minä kun niin ajattelin, ettei tässä blogissani juurikaan ole ruuanlaitto-ohjeita. Tänään testataan kalaa eri muodoissa :)
PoistaNyt alkaa oman kasvimaan lehtikaalit näyttää muhkeilta.
VastaaPoistaKurkistin tännekin vihjeestäsi. Lehtikaalin olin jo unohtanutkin. Täytenee palata tänne taas ensi vuonnakin.
VastaaPoista