Harrastuksia

Aloitimme 6.10.2020 Luetaan yhdessä -verkoston kautta suomen kielen etäopetuksen maahanmuuttajille. Meidän ryhmässä on tällä hetkellä neljä opastajaa eri puolilta Suomea. Aluksi oppilasmäärä on oppituntia kohti rajoitettu max. 10 henkilöön, mutta jos saamme lisää opastajia, voidaan oppilaiden lukumäärää nostaa ja/tai perustaa uusia ryhmiä.

Olemme nyt kokoontuneet Zoomin välityksellä kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta meni tutustumiseen ja oppilaiden suomen kielen taidon kartoittamiseen. Seuraavalla kerralla keskustelimme koronasta ja ensi kerralla sovimme aiheeksi harrastukset.

Olen listannut muutamia, joita itsekin harrastan:

puutarhanhoito

käsityöt

kirjoittaminen

kulttuurista nauttiminen (teatteri, taidenäyttelyt, elokuvat)

metsässä samoilu (marjojen ja sienten poimiminen)

mökkeily

liikunta ja tanssiminen (pilates, afrikkalainen tanssi)

lukeminen

ikuinen opiskelu

vapaaehtoistyöt

valokuvaaminen

Blogini oikeassa laidassa on Tunnisteet, josta näkyy, että puutarhaan (piha ja puutarha) liittyvistä asioista ole kirjoittanut ylivoimaisesti eniten. Matkoista ja käsitöistä olen myös kirjoitellut aika paljon, vaikka matkustamista en katso harrastuksekseni, sillä oikeastaan inhoan matkustamista, siihen liittyvää pakkaamista ja tavaroiden purkamista. Teemamatkat kivassa seurassa ovat olleet poikkeus, etenkin se matkakohteessa oleminen on ollut kovin antoisaa ja mielenkiintoista.

Ihan viimeisimpiä kirjoituksiani on taidenäyttelyissä käynnit.

Luotolahden luontopolku

Viime viikolla kävin tyttärieni kanssa mökillä. Ykkönen (ensimmäinen lapsenlapseni) oli edellisellä viikolla ollut poikaystävänsä kanssa mökillä. He olivat käyneet mökkipaikkakuntamme luontopolulla ja kehuivat sen olleen elämys. Ykkönen arveli, että mummi voi jäädä poimimaan sieniä parkkipaikan lähelle, mikäli mummi ei jaksa lähteä vaativalle reitille mukaan, kun muut kävelevät pitempiä matkoja luontopolulla, 

Luontopolun yksi näkemisen arvoinen kohde on Luotolahdenvuori, jota olemme usein käyneet alapuolelta ihailemassa veneretkillä. (”Luotolahdenvuoren viereinen salmi on muodostunut kallioperän ruhjevyöhykkeeseen ja sitä luonnehtivat monin paikoin jyrkät kallionseinämät, jotka nousevat suoraan vedestä aina 45 metrin korkeuteen.”) Luotolahdenvuori tuntui houkuttelevalta kohteelta. Kartasta katsoen matka ei tuntunut mummollekaan ihan ylivoimaiselta, joten päätin olla ottamatta mukaan sienikoria. Keskittyisin vain vaeltamiseen ja maisemien ihailemiseen ja tietenkin valokuvaamiseen.

Näin tehtiin. Sää oli syksyisen raikas ja aurinkoinen. Aamulla keitimme kahvit termoskannuun, otimme pitsapalat taukoeväiksi ja täytimme vesipullot. Onneksi Esikoisella (ensimmäinen tyttäreni) oli mökillä ylimääräiset lenkkikengät, joita sain lainata. Kumisaappaat olisivat olleet todella väärä valinta jalkineiksi. Maasto jyrkkine nousuineen ja alastuloineen sekä liukkaat pitkospuut olisivat olleet vaaralliset liikkumiseen kumisaappailla, jotka marjastusreissuilla ovat vuosien saatossa menettäneet liukkaudenpitokykynsä.

Luonnon askelmia	Niin pitkä on polku ja kivinen tie...
Alkumatkan nousut olivat ihan siedettäviä	Hienoja sammalmättäitä
Naavaa puun oksissa	Polku kiemurtelee kivien välissä

Esikoisella oli askelmittausranneke, joten saimme tietää, että neljän tunnin vaelluksella matkaa kertyi 7 km, otimme 11500 askelta ja nousuja oli 46. Ei kamalan huono suoritus mummelillekaan, joka vähän hidasti tyttärien matkaa, mutta tavoite saavutettiin. Takaisin autolle saavuimme väsyneinä, hikisinä ja onnellisina. Olo oli kuin voittajalla. Keväällä sama uudelleen.

Suppilovahveroita omalta tontilta

Mökille päästyä Kuopus (toinen eli nuorempi tyttäreni) lähti vielä suolle keräämään karpaloita ja minä jäin Esikoisen kanssa keräämään oman tontin suppilovahverot. Hieno päivä!

Matka

matkustaminen

päätin olla ottamatta = päätin, että en ota