Vanhimpia kaunokukkia pihallani on
Pioni 'Kesähamonen'. Olen saanut sen kauan sitten äidiltäni, joka
oli saanut sen ystävältään. Lajinimeä ei kasveilla niihin aikoihin
ollut tai sitä ei pidetty tärkeänä. Eräs pioni-asiantuntija on sittemmin nimennyt kasvin
Kesähamoseksi, joka sopii sille mielestäni varsin hyvin.
Kesähamonen on myös aikaisimpia
kukkijoita pihallani. Yleensä jo toukokuussa sen komeat nuput
lupailevat silmänruokaa pikapuolin.
 |
| Pörriäisetkin tykkäävät Kesähamosestani |
Kasvi on siitäkin mukava, kun se ei
vaadi minkäänlaista hoitoa. Se kukkii lyhyen ajan, tekee siememet,
ripottelee (tai minä ripottelen) siemenet erilaisiin paikkoihin ja
sitten se päättää, mikä paikka on hyvä jatkaa elämää.
Uusia
pikkutaimia on pihallani siellä täällä. Muutama vuosi siinä
menee, että niistä kasvaa vankka kukkiva pikkupensas, mutta sitä ennen
vanhat, jo suuriksi kasvaneet yksilöt kukkivat uskollisesti vuodesta
toiseen.
 |
| Lehtikomposti näyttää mukavalta muutenkin, mutta kun se saa seurakseen tuollaisen kaunottaren, niin viehättää se toivottavasti jo vaativampaakin katsojaa. |
Tänä vuonna ensimmäisen kerran
pullea kukkanuppu pienessä taimessa ei ollutkaan punainen, vaan
vaalea, vähän kellertävä, jossa häivähdys vaaleanpunaista. Jännittyneenä tarkkailin, mitä
tuleman pitää. Juuri vähän ennen nupun aukeamista, lähdin
mökille ja vannotin kasvien sijaishoitajaa kuvaamaan kukan, kun
nuppu aukeaa.
 |
| Kuuliaisesti kasvien kesähoitaja kaiken muun lisäksi hoiti kuvaajan virkaa. Enpä olisi tätäkään nähnyt, jos ei olisi hyviä kavereita. |
 |
| Nyt minulla on vaalea Kesähamonen punaisten lisäksi. Pitää ottaa siemenet talteen ja katsoa, mitä jälkeläisistä tulee sitten joskus. |
