Käsityömatka Saamenmaalle 29.8. - 3.9.2017 3.

Kiertely saamelaismuseo Siidassa jatkui

Saamen lippu otettu käyttöön 1986

Kasvi-ihmisenä minua tietysti kiinnosti Lapin kasvit, jota jäin tuijottamaan pitkään

1. Sielikkö, 2. Lapinalppiruusu, 3. Sinirikko, 4. Sammalvarpio, 5. Kultarikko, 6. Lapinvuokko, 7. Uuvana, 8. Riekonmarja, 9. Variksenmarja, 10. Vaivaispaju, 11. Tunturikatkero, 12. Siniyökönlehti, 13. Arnikki, 14. Tunturikeltano, 15. Kurjenkanerva, 16. Suokukka, 17 . Karpalo, 18. Lapinorvokki, 19. Valkokämmekkä, 20. Ruijanruoholaukka, 21. Kotkansiipi, 22. Väinönputki, 23. Kullero, 24. Tuoksusimake, 25. Mätässara

Väärä käsitys on, että poronhoito on ainoa saamelaisten elinkeino. Onhan se toki vanha, enkä tässä siihen puutu. Poronhoito perustuu luonnon rytmiin. Käsitöihin tutustuessa huomasimme, että porosta käytetään kaikki, mitään hukkaan heittämättä. Sitä käytetään ruoaksi ja siitä tehdään monenlaisia käyttö- ja koriste-esineitä.

Lapin pukuun kuuluu olennaisena osana myös jalkineet. Heinäkenkä on mielenkiintoinen kaikkine "kommenvenkkeineen". Tietty kuivattu heinä pitää jalan lämpimänä talvipakkasessakin.

Havaintokuva heinäkengästä. Heinä eristää ja tekee jalkineista pehmeät ja hyvät kävellä.

Siidan ulkomuseossa oli myös  paljon nähtävää

Asuinrakennus, jossa  mielenkiintoiset savupiiput

Hieno kivistä rakennettu tulisija	Niliaitta ruoka-aineiden säilyttämiseen.
Kuoppa villipeurojen pyydystämiseen	Karhunloukku

Mielenkiintoinen tutustuminen saamelaismuseo Siidassa kesti parisen tuntia, jonka jälkeen matka jatkui Sevettijärvelle.

Kävimme Kolttakäsityölaisten myyntinäyttelyssä Sevettijärven koululla, jossa oli myytävänä taidokkaita käsitöitä. Poikkesimme Sevettijärven ortodoksisen kirkon hautausmaalla, joka oli myös näkemisen arvoinen.

Saamelaishuivi kangaspuissa. Kolttakäsityöläisten myyntinäyttely Sevettijärven koululla	Valmis saamelaishuivi
Sevettijärven ortodoksisen kirkon hautausmaa	Rauhoittavan kaunis näkymä, poronjäkälällä peitellyt haudat

Matka jatkui kohti seuraavaa majapaikkaamme.

Jatkuu...

Käsityömatka Saamenmaalle 29.8. - 3.9.2017 2. päivä

Aamiaisen jälkeen oli huoneiden luovutus ja matka jatkui.

Ensin vierailimme tunnin ajan SAKK:ssa eli saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Todella mielenkiintoinen opinahjo. Olisi ihan tehnyt mieli jäädä opiskelemaan siltä seisomalta, sillä oppilaiden ja opettajien into oli niin tarttuvaa.

Tutustuimme mm. käsi- ja taideteollisuusalan perustutkintoon kuuluvien kovien ja pehmeiden materiaalien sekä korukivi- ja jalometallialan aineiden luokkatiloihin. Koulussa opetetaan myös kolmea saamenkieltä eli Pohjoissaamea, Inarinsaamea ja Koltansaamea.

Monipuolisen koulutuksen tarjontaa voi käydä katsomassa SAKK:n nettisivuilla http://www.sogsakk.fi/

Luokkahuoneissa oli monenlaista konetta ja	...työkalua
korukiviä	poronluuta ja lisää korukiviä

Tietokonepohjaiset kangaspuut. Kuvio tehdään tietokoneella.	Tietokoneohjatun kangaspuiden jalkapoljin on herkkä. Sitä pitää polkea varovasti tai kuvio on mitä sattuu
Niisivarsia 16, suora niisintä	Tavalliset kangaspuut

Upeita hartiahuiveja	Puukkoja ja tuppeja
Poronnahkalaukkuja valmistumassa	Poronhoitolaukku, merkintäpihdit, puukko

Seuraava kohde oli saamelaismuseo Siida, jossa vierähti pari tuntia. Ohjelmaan kuului historiallinen katsaus, saamenpukujen ja käsitöiden esittelyä ja opimme jopa muutaman sanan saamea.

1. Enontekiön saamelainen, 2. Utsjoen saamelainen, 3. Vuotson saamelainen, 4. Kolttasaamelainen,	5. Inarinsaamalainen. Valitettavasti kuvissa heijastuu vitriinin valo.
Saamelaisten nykyiset asuinalueet	Matleena ja Sergei Fofonoff Kuva Tuõddri Pee'rel kolttasaamelaisten lehti 2014

Lapin puvut

Lähteenä olen käyttänyt: Karen Jomppanen Lapin käsitöitä 1982, museoissa kuultua ja nähtyä sekä kolttasaamelaisten lehteä Tuõddri Pee'rel

Jokaisella suomalaisella on jonkinlainen käsitys lapinpuvusta. Tiesitkö, että lappalaisalueen eri osissa on viisi eri pukumallia, jotka eroavat toisistaan selvästi? Inarin, Utsjoen, Sodankylän-Vuotson sekä Enontekiön-Kautokeinon pukumallit. Eroja on puvun väljyydessä, nauhakoristeluissa ja päähineiden mallissa ja koossa.

Pukuun kuuluvat käsinkudotut värikkäät vyöt, paulanauhat, käsinommellut poronnahkakengät, säärystimet ja kintaat. Asusteiden mallisto vaihtelee niin selvästi, että niistä voidaan tunnista puvun kantajan kotipaikka.

Kolttalappalaisten puku Kuolan niemimalla oli samantyyppinen kuin edellä kuvatut. Nykyisin Inarin Sevettijärvellä ja Nellimissä asuvien kolttasaamelaisten vaatetus on täysin toisen tyyppinen. Naisilla on pusero ja olkainhame ja sen päällä pitkähkö jakkumallinen röijy. Helmikirjonta on perinteinen kolttasaamelaisten koristelutapa, jota käytetään mm päähineissä, vöissä ja laukuissa jopa poron juhlavaljaissa. Miehillä on tavallinen puku tai housut ja kirjailtu pusero tai takki.

Kolttalappalaisilla on oma nauhatyyppinsä, joka kudotaan käsin ilman työvälineitä. Tällaista paulanauhaa opettelimme punomaan Toini Sanilan porotilalla käsityömestari Matleena Fofonoffin opastuksella.

Saamenpuku on juhlapuku, jota käytetään ristiäisistä lähtien eri tilanteissa yleisemmin kuin Suomen kansallispukua. Asusteet vaihtelevat vuodenaikojen käytön mukaan. Arkipuku koristellaan juhlapukua vaatimattomammin.

Saamenpuvussa suvun perinne on tärkeä, se muuttuu ja elää omaa elämäänsä, toisin kuin esim. Suomen kansallispuku, joissa on hyvin tarkat valmistusohjeet alusvaatteita myöten.

Klikkaa kuvat suuremmaksi.

Jatkuu...

Käsityömatka Saamenmaalle 29.8. - 3.9.2017 1. päivä

Keravan Opiston perinteinen käsityömatka tehtiin tänä vuonna Saamenmaalle Pohjois-Suomeen ja Norjan Varanginvuonolle. Porukan yhteinen matka alkoi bussikuljetuksella Rovaniemeltä, jonne matkalaiset saapuivat junalla tai lentäen.

Käsityömatka Saamenmaalle Rovaniemi, Saariselkä, Inari, Sevettijärvi, Näätämö, Pykeija (Bugøynes), Tana Bro, Varanginvuono, Kakslauttanen, Tankavaara, Vuotso, Rovaniemi

Lento Helsinki-Vantaalta Rovaniemelle

Vaikka olen aika useasti käynyt Lapissa ruskamatkoilla ja hiihtämässä pienen porukan kanssa hiljaisuudesta nauttien, oli tämä matka todella erilainen aikaisempiin verrattuna. Uskallanpa väittää, että aika harva turistikohteisiin matkailleet ovat päässeet kovinkaan perusteellisesti tutustumaan alkuperäiskansan tapoihin ja kulttuuriin, vaikka käsitöitä ja muuta esineistöä onkin runsaati esillä myös ruuhkapaikoissa.

Matkaamme kuului useita museokäyntejä paikallisten oppaiden tietopankista ammentaen niin paljon asiaa, että vieläkin pää on pyörällä kaikesta kuulemasta ja näkemästä. Ohjelman pääpaino oli saamelaisiin käsityötaitoihin tutustuminen.

Vaikka pyrin kirjoittamaan matkalla kuulluista tavoista ja kulttuurista niin oikein kuin mahdollista, niin tässä kirjoitan kuitenkin oman ymmärrykseni mukaan. Olen pyrkinyt ottamaan asioista selvää käyttämällä erilaisia lähteitä lukemalla ja kuuntelemalla, enkä väitäkään, että olen ymmärtänyt kaiken kuulemani. Näin lyhyt matka itselle vieraaseen kulttuurin on vain pinnan raapaisu ja kiinnostuksen herääminen ja herättäminen.

Ajattelin ensin laittaa lyhyen yhteenvedon matkastamme kuvien kera. Kuvia ja itseäni kiinnostavia asioita on kuitenkin taas niin paljon, että lienee viisainta jakaa matkakertomus sittenkin useampaan osaan.

Matkaohjelmaa lukiessa käväisi mielessä, että nälkään emme ainakaan tällä matkalla kuole. Tavoistani poiketen en huomannut kuvata kaikkia aterioita :)

Kotaillalla iltapalaa: muurikkalettuja, hillaa ja kermavaahtoa. Kaikki tämä tunti sen jälkeen, kun oltiin syöty runsas päivällinen

Kuningasrapua Pykeijassa

Varangin vuonon saamelaismarkkinoilla omatoimilounas kuitattiin kahvilla ja kakkupalalla. Vaikea oli tehdä valintaa, kun kaikki näyttivät niin herkullisilta.

Saariselällä lounas Kuukkelissa: lihapullat tai lohikeitto ja jälkkäri.

Hotelli Inarissa buffetillallinen: salaattibuffet ja paistettu lohi ja runsas aamiainen.

Seuraavana päivänä Inarin Siidassa salaattipöytä, keitto, lämmin ruoka, jälkiruoka, kahvit, leivät juomat.

Sevettijärvi Toini Sanilan porotilalla illallinen: kolmen ruokalajin poronkäristys, aamiainen, lounaaksi poropyörykät, päivällinen Inarinjärven siikaa, kotailta muurikkalelttuja, hillaa ja kermavaahtoa.

Norjan puolella Pykeijassa: kuningasrapua/kalalautanen.

Norjan Tana hotellissa yhteinen illallinen, aamiainen.

Varangin vuonolla Norjassa omatoimilounas, jonka korvasimme kahvilla ja kakkuherkulla.

Kakslauttasen Aurora ravintolassa tomaattikeitto, kananrintaa, minttujäätelöä,

Lähtöpäivänä lounas Rovaniemen Arktikumissa: salaattibuffet, kevytsavulohi, perunat, juurekset, kahvi ja kakkua.

Muukin ohjelma herätti kiinnostuksen lähteä matkalle.

Sajos Saamelaiskulttuurikeskus Inari

Pirtanauhoja ja työvälineitä	Viiden saamelaisalueen saamelaispukuja ja lyhyt oppitunti kolmella eri saamenkielellä
Kirjoneulekintaita	Lapasia, kynsikkäitä ja sukkia
Juuritöitä, paula- ja pirtanauhoja, suopunki	Sajos, Saamelaiskulttuurikeskuksen käräjäsalin upea seinäkoriste

Ensimmäisen matkapäivän ohjelmassa oli käynti Sajoksessa, Saamelaiskultturikeskuksessa. Vuonna 2012 valmistunut Sajos on Suomen saamelaisten parlamenttitalo sekä kulttuuri-, koulutuskeskus, jossa nykyaikainen tekniikka mahdollistaa monenlaisten tapahtumien ja kokousten järjestämisen. Tilat muuntuvat helposti 10 - 430 henkilön kokouksiin, seminaareihin ja konsertteihin. Hienon akustiikan ansiosta pääsali on toiminut mm Suomen Kansallisoopperan näyttämönä.

Hotelli Inarin huoneen taidetta Taiteilija Merja Aletta Ranttila,

jonka näyttely oli samaan aikaan esillä Sajoksessa

Majoittuminen Hotelli Inariin ja yhteinen illallinen.

Jos aikaa ja kiinnostusta riittää, niin Keravan Opiston aikaisemmat käsityömatkat, joilla olen ollut mukana löytyvät tästä blogista oikealla olevan tunnistelaatikon Käsityömatka -kohdasta ja vanhasta blogistani Hallittua kaaosta

P.s. Klikkaa kuvat suuremmaksi

Jatkuu...