Tinalankakoru

Ilmoittauduin sitten tinalankakorukurssille, kun näin naapurin äidin ja anopin upean tinalankarannekorun. Tämä samainen naapurin äiti ja anoppi oli kurssilla toisena opena. Minähän en koruista pittaa lainkaan, mutta käsin tehty jokin, on minun juttuni.

Itse tehtyjä tinalankarannekoruja

Kurssi oli kolmena iltana viikossa 2,5 tuntia ja tässä tuotokseni. Kotitöitäkin tein muutaman tunnin hikipäässä, että ihan ilmaiseksi ei näitä tehdä kuin harvoille ja valituille. Tällä kertaa se harva ja valittu olin minä itse, joka en siis koruista piittaa.

Peruspaketti

Työohjeita ja kätevä alusta, joka helpottaa tinalangan letittämistä

Ensimmäisenä kurssi-iltana saimme ostaa peruspaketin, johon sisältyi: tinalanka, poronsarvinappi, keinojänne, nahkaneula, tavallinen silmäneula ja poronnahkakaitale.

Jo poronsarvinappi on taitavaa käsityötä. Se on sahattu ja rei'itetty. Olisimme saaneet ihan itse sahata ja reittää sellaisia, mutta laiskana en siihen ryhtynyt tällä kertaa, koska halusin käyttää aikani tinalangan letittämiseen (letittäminen on ollut rakas harrastukseni jo lapsuudesta, joten uusi materiaali tuntui ihan tarpeeksi vaativalta haasteelta.)

Ennen työhön ryhtymistä saimme tutkia painettua materiaalia ja käyttöömme alustan, joka osoittautuikin erittäin hyödylliseksi apuvälineeksi.

Opettajien valmistamia mallikappaleita

Opettajat olivat valmistaneet muutaman mallikappaleen, joita silmät kiiluen tutkimme ja ihmettelimme, olisiko minusta tuollaisen tekemiseen? Opettajat vakuuttivat, että ihan varmasti onnistuu. Noin helppoa on minun ylitsepuhuminen! Vähän kannustusta, kehua, motivointia ja olen myyty.

Ensimmäinen tinalankaletti kiinnitettynä poronnahkaan

Ihan ensimmäinen tinalankakoruni

Ensimmäisessä yritelmässäni tarkkaavainen henkilö huomaa, että kovin epätasaista on, mutta loppua kohti alkaa letittämisen jälki näyttää kohtalaisen tasaiselta. Letittäminen oli minulle sentään melkein helpoin työvaihe!

Tinalangan letittämissä on erittäin tärkeää, että lanka ei mene kierteelle.

Ensimmäinen rannekoru tinalangasta syntyi ensimmäisen oppi- ja muutaman kotiläksytunnin jälkeen. Ei paha!

Seuraavan tunnin haaste.

Tällaisen haluaisin tehdä! Tarveaineet: pikkiriikkiset helmet, tinalanka (ohuempi kuin aikaisemmassa työssäni, siksi että ne hemmetin pienireikäiset helmet saa pujotettua siihen tinalankaan), poronnahkasuikale ja tinalankojen väliin tuleva pyöreä nahkanauha.

Työ kiinnitetään nuppineuloilla alustaan

Näin minä etenin  helmien pujottelussa ja letittämisessä. Myöhemin kuulin, että homman voi tehdä toisellakin tavalla.

Optinen kellosepänotsapanta

Kotityö etenee hitaasti, mutta varmasti

Keskimmäinen letityskuvio (tinalanka ja nahkanauha) oli ihan kivaa, mutta kotityönä tinalanka ja helmet oli TODELLA haasteellista. Tarvittiin jo lisänäköä. Onneksi poikaystävä oli hankkinut kädet vapaina sallivan lisänäön.

Ennen seuraavan oppitunnin alkua, olin päässyt jo näin pitkälle monen tunnin työrupeaman jälkeen. Valmiit letit ommellaan miljoonaan kertaan (= molemmilta puolilta kahteen kertaan) ohuen ohuella siimalangalla nahkasuikaleeseen.

Kotona tarvittavia työvälineitä

Tähän saakka pääsin työssä kotona

Työ jatkuu oppitunnilla. Viimeistelyyn sain tuhlattua 2,5 tuntia.

Työllä on nurjakin puoli

Uskokaa tai älkää, niin loppuviimeistelyyn oppitunnilla meni 2,5 tuntia. Ja se oli kuitenkin vain nahkojen ompelemista, nappien kiinnittämistä, lenkin tekemistä ja sen kiinnittämistä.

Älyttömän kivaa puuhaa. Vaikka melkein vannoin, etten koskaan enää, niin ehkäpä sitten kuitenkin vielä joskus.