tiistai 4. helmikuuta 2020

Luetaan yhdessä


Minä niin rakastan suomen kieltä kaikkine sen murteineen (vanhassa blogissani kirjoitus Murrekameleontti on todiste, että kiäli-ihmisiä tässä ollaan :). Muutkin kielet kiehtovat ja muutamia olen opiskellutkin. Kieliopista koulussa pidin kovasti, vaikka useimmat säännöt eivät enää olekaan kristallinkirkkaina mielessä. Nyt aivan erilaisen lähestymistavan tähän rakkaaseen äidinkieleeni olen saanut uuden harrastukseni parissa.

Kirjaston lainakirja: Löytöretki suomeen, jossa palkittu kääntäjä ohjaa lukijan suomen saloihin

Joku on saattanut lukea blogistani aikaisemmasta harrastuksestani lukumummina, josta pidin myös paljon. Mielettömän ihanaa oli tutustua lapsiin lukemaan auttamisessa kuuntelemella ja keskustelemalla. Lopetin lukumummottamisen, koska koulu muutti ”tilapäisesti” toisiin tiloihin aavistuksen kauemmaksi, joka ei Keravalla todellakaan merkitse hirmuisen paljon. Aikaiset lähdöt, etenkin talvi-aamuisin kuitenkin haittasi tuon mukavan harrastuksen jatkamista. Siitäkin olen kirjoittanut (mm. Teknisesti mahdotonta -kirjoituksessa).

Me-talossa meillä on mukavat tilat käytössämme
Uusin harrastukseni on Luetaan yhdessä-verkoston projekti, jossa vapaaehtoiset opastajat opettavat suomea aikuisille maahanmuuttajille keskustelemalla ja yhdessä lukien. Meillä Keravalla on käytössä aivan upeat tilat kirjaston yläkerrassa ns. Me-talossa.


Tila, jossa lapset saavat leikkiä ohjatusti, kun vanhemmat opiskelevat suomen kieltä

Lasiseinän takana on vähän rauhallisempi tila eri tarkoituksiin.

Viime syyslukukaudella, kun vapaaehtoistoimintamme alkoi, meillä kävi kaikkiaan 11 henkilöä harjoittelemassa suomea. Ainakin kuusi heistä on jo päässyt kokopäiväisen opiskelun piiriin, koska he olivat jo opiskelleet kieltämme aikaisemmin erilaisilla kursseilla. Joukossa on myös sellaisia, joilla puhe ei vielä suju. On jopa sellaisia, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä kieltä. Osa opiskelijoista on pienten lasten äitejä ja niinpä Mannerheimin lastensuojeluliitto on järjestänyt nuoria vapaaehtoisia lastenkaitsijoita, jolloin äideille tarjoutuu mahdollisuus hetkeksi irtautua aikuisten piiriin. Toki lapset välillä käyvät varmistamassa, että äiti on edelleen paikalla, mutta yleensä jatkavat leikkimistä, kun asia on varmistunut.

Luetaan yhdessä -verkoston tarjoamia oppikirjoja
Meillä on käytössämme eri tasoisille oppijoille tarkoitettua materiaalia, kirjoja ja pelejä. Tällä hetkellä meitä vapaaehtoisia opastajia on neljä. Jos paikalle ilmaantuu samaan aikaan useampi opiskelija, pyrimme jakamaan ryhmän kielitason mukaan, jonka kartoitamme kävijän ensimmäisellä käynnillä.

Kun aikoinani opiskelin japania, ihmettelin hierarkiaa, missä eri yhteiskunta-asemassa oleville puhuttiin eri tavalla. Turisti toki sai paljon anteeksi, vaikkei kaikki mennyt aivan taiteen sääntöjen mukaan. Jonkinlaisesta arvo-asteikosta lienee myös kysymys - vaikkakin ihan eri näkökulmasta kuin Japanissa - kun kuulin, että suomenkielistä koulua käyvät lapset eivät mielellään puhu suomea vanhempiensa kanssa, kun nämä eivät heidän mielestään kieltä osaa. Heitä hävettää. Vaihtavat kielen helposti äidinkielekseen, mikä tietenkin on ihan hyvä. Siinä sitten vain maahanmuuttajavanhempi parka on taas väliinputoaja.

Suomen kielessäkin on eri tyylejä ja kieli muuttuu koko ajan. Tulee uusia sanoja, on murteita, puhekieltä, yleiskieltä eli ns. kirjakieltä... Lapset keskenään puhuvat hyvinkin erilaista kieltä kuin mitä vanhemmille opetetaan. Siksi myös puhekielen harjoittelu on tärkeää. Suurin haaste opiskelijalle on varmaan sanaston kartuttaminen, muistaminen ja ääntäminen. Synonyymien löytyminen tuottaa ihania ahaa-elämyksiä. Samalta kuulostavien sanojen merkitys pitää myös selittää.

Ihan omanlainen haaste on opiskelijalla, kun hän motivoituneena yrittää kantaväestön kanssa puhua suomea, niin nämä kovin nopeasti vaihtavat kielen englanniksi. Antakaa aikaa opetella, kuunnelkaa! Täytyy kyllä myöntää, että jos on joku yhteinen kieli, niin kovin helposti sitä turvautuu sanakirjaan, kun toisinaan se suomeksi selittäminen onkin yllättävän hankalaa.

Kivoja haasteita ja mikä tärkeää, meillä on hauskaa. Tänään meillä oli 10 opiskelijaa, joista osa oli ensimmäistä kertaa. Todella nopeasti kului kaksituntinen.

2 kommenttia:

  1. Roxanne, ensi tiistaina 3.3. kirjaston Me-talossa on joku tapahtuma ja emme pääse "lukemaan yhdessä". Jos haluat, voisimme tavata esimerkiksi samassa kahvilassa kuin 18.2. Jos sinulle sopii, niin laita minulle viesti sähköpostiini vallatonm(at)gmail.com. Terveisin Pirkko

    VastaaPoista
  2. Oletko huomioinut, että olen hieman edistynyt tässä blogiasiassa...

    VastaaPoista