Palapelikilpailu

Minut saa melko helposti, ehkä vähän liiankin helposti innostumaan uusista mielenkiintoiseksi kokemistani haasteista. Toki olen lapsena tykännyt palapeleistä ja lasten ja lastenlasten kasvaessa palapelit kuuluvat jonkinlaiseen ohjelmaan vieläkin. Lapsuudesta muistan ehkä parhaiten harvoista leluistani kuutiopalapelin. Siinä oli jokaisella sivulla satuhahmojen kuvat. Ostin saman tyylisen joskus myös perillisilleni.

Vaikka lastenlapseni ovat jo aikuisia, osalle heistä mieluisin joululahja tuntuu olevan palapeli, mitä vaikeampi, sitä parempi. Jokunen aika sitten kuulin, että heillä on porukka, joka kilpailee siitä, kuka nopeimmin saa palapelin koottua. Tuntui mielenkiintoiselta.

Ensimmäinen kilpailupalapelini, aika 10 h 14 min

Helppo arvata, että kun minulle tuli mahdollisuus osallistua palapelikilpailuun, otin haasteen innostuneena vastaan.

Kaksi nuorta ystävääni, jotka toimivat pelin järjestäjinä ja tuomareina ovat uskomattoman viitseliäitä kilpailuja järjestäessään. He näkevät valtavasti vaivaa kootakseen ryhmän, valitessaan pelin, videotapaamisen järjestämisen upeine PowerPoint esityksineen ja tilastoinnin. Tilastointi itsessään on jo niin kunnioitusta herättävä, että heikompaa huimaa. Siinä seurataan esim. pelaajien sijoitusta ja edistymistä yms. He jopa toimittavat pelit kilpailijoille, kuten allaoleva kuva osoittaa. 

Ravensburgerin sponsoroimat pelit kilpailuun 27.11.2022 (kuva lainattu kilpailun järjestäjiltä).

 Peli pelataan etänä ja osallistujia on ympäri Suomen yksi jopa Espanjasta asti. Osallistujat saavat tarkoin suunnitellut ohjeet. Jokainen ostaa itse sovitun palapelin, paitsi nyt kahteen kilpailuun Ravensburger on sponsoroinut pelit. Sovittuna päivänä pelaajat kokoontuvat etänä, näyttävät avaamatonta palapelipussia, saavat pelikoodin, joka pitää nimen lisäksi kirjoittaa lappuun. Valmis peli koodilappuineen kuvataan ja lähetetetään pelin valmistuttua pelituomarille. Sovitun ajan päästä pelaajat kokoontuvat jälleen etänä ja kilpailun tuomari kertoo pelaajien käyttämän ajan ja jokainen kertoo tuntemuksiaan pelitilanteesta. Pelin voittaja, eli palapelin nopeimmin koonnut saa palkinnoksi mukin, johon pelattava palapeli on kuvattu. Aikaisemmin säännöt olivat vielä tiukemmat, koska peli piti kuvata tunnin välein ja laittaa kuvaan myös kellonaika.

Olen virittänyt itselleni kunnon palapelipöydän olohuoneeseen. Valaistus voisi olla vähän parempi.

Minä olen näköjään pelissä mukana siksi, että saadaan kilpailulle reilu häviäjä. Ensimmäisessä 500 osan palapelissä minun aikani oli yli 10 tuntia ja parhaimmalla 1 h 10 min! Seuraavaksi huonomman aika oli 4 h 55 min. Oikeesti noi nuoret ovat koneita ja suhtautuvat peliin vakavan kilpailuhenkisesti. Minulla se on vähän sellaista fiilistelyä, paitsi ihan tosissaan minäkin kilpailun otan, mutta kamppailen vain itseäni vastaan ja yritän kuitenkin parantaa aikaani. Ensimmäisen pelin aikana en edes syönyt. Kaikkia muitakin syitä kuulee, jos peli on mennyt huonosti. On ollut krapula, huonosti nukuttu yö, kehno valaistus, koira hyppii sylissä haitaten keskittymistä yms.

Mun harjoittelupalapelit

Jatkan harjoittelua, koska tammikuussa on jo seuraava kilpailupäivä.

Kyllä, ihan tosissani harjoittelen

Pohjoinen myriadi -näyttely

 

Nykykuvanveiston kärkinimiin kuuluvan Kirsi Kaulasen työt ovat vallanneet Keravan taide- ja museokeskus Sinkan näyttelytilat.

Pohjoinen myriadi 1.10.2022 – 8.1.2023 on aisteihin vetoava näyttely. Äänimaailman ovat luoneet muusikko Lauri Porra ja lyömäsoitintaiteilija Teho Majamäki. Näyttelyn avajaiset olivat 30.9.2022, jolloin ensimmäisen kerran pääsin tutustumaan näyttelyyn ja sen meditatiiviseen äänimaailmaan, jota kutsuvierasyleisö kuunteli hiirenhiljaa. Valaistussuunnittelu on toteutettu yhteistyössä Sara Leinon kanssa.

Näyttelyssä on mm. pienoismalleja Helsingin julkisista veistoksista, Vaasan suuresta kiertoliittymästä ja videoesittely taiteilijan työmenetelmistä. 

Muutama taideteos näyttelystä:

Näyttelyn avajaisissa lyömäsoitintaiteilija Teho Majamäki virittelee laitteita meditatiivista musiikkiesitystä varten, jossa yhtenä instrumenttina oli kuvan taideteos

Upeat veistokset näyttävyyden lisäksi myös värähtelevät rauhoittavaa musiikkia katsojan aistittavaksi

Kirsi Kaulanen Samsara 2022 kiiltohehkutettu ruostumaton teräs

Andromera 2016 kiiltohehkutettu ruostumaton teräs

”Välittäjä maan ja taivaan välillä. Sammas viittaa myyttiseen maailmanpylvääseeen, taivaankannen kannattelijaan, jonka ympärillä maailma pyörii.”

Kirsi Kaulanen Olotila 2016-2021 puu, metalli, untuvapatja. Olotila veistoksen sisälle voi vetäytyä oleskelemaan yksin ja kuuntelemaan Teho Majamäen yhteistyönä luomaa äänimaailmaa.

”Välittäjä: Kirsi Kaulanen voitti vuonna 2021 presidentti Mauno Koiviston (1923-2017) muistomerkkikilpailun ehdotuksellaan Välittäjä, joka kohoaa syksyllä 2023 eduskuntatalon viereiseen Pikkuparlamentin puistoon Helsinkiin. Veistoksen vasta valmistunutta pienoismallia (1:5) käytetään muun muassa teoksen valaistuksen suunnittelussa. Veistos paljastetaan 25.11.2023, jolloin tulee kuluneeksi 100 vuotta presidentti Mauno Koiviston syntymästä. Materiaali kiillotettu ruostumaton teräs.” Käsittääkseni kuvan ihmishahmo ei kuulu valmiiseen muistomerkkiin, vaan se on "mittatikkuna" pienoismallissa.

Sinkan sivuilla on näyttelyn virallinen esittely

Kirsi Kaulanen kertoo12.10.2022 työskentelystään näyttelyssä nähtävistä teoksistaan.

Kolme kertaa torstaisin (3.11., 10.11. ja 17.11. klo 9:15 - 9:45) on mahdollisuus osallistua museomeditaatioon. Huom! Tilaisuuksiin on erillinen ilmoittautuminen.

Näyttelyyn voi tutustua kaikessa rauhassa itsekseen, mutta suosittelen lisäksi yleisöopastuksiin osallistumista, koska ne laajentavat näyttelykokemusta entisestään.

Huijareista

Varoittelin tässä muutama päivä sitten naamakirjan identiteettivarkauksista. Jäin miettimään mitä itse teen sellaista, missä kaikkialla voi kohdata noita pahantahtoisia tyyppejä. Yhtään ei lohduta se, että heitä liikkuu ihan missä tahansa. Sehän on jo kaikille selvää, että jos tekee kaikenlaisia testejä ”katso millainen olet” yms, tulee kaveripyyntöjä tuiki tuntemattomilta ym. ym. Ja pelit.

Nyt kerron esimerkin pelituttavuuksista. Myönnän, pelaan itsekin muutamia pelejä, mutta niitä vain pelataan ei keskustella kenenkään kanssa. Olen joskus vuosia sitten innostunut eräästä sanapelistä, jossa pelataan oikean vastustajan kanssa vuorotellen. Sitten siihen alkoi tulla kamalasti mainoksia ja poistin pelin koneeltani. Nyt kuitenkin sorruin peliin uudelleen. Mainoksia siinä on edelleen, mutta kun niihin tormää joka tapauksessa kaikkialla ja olen oppinut ohittamaan ne vähin äänin, useimmiten.

Aloitin pelin lapsenlapseni ja hänen kaverinsa kanssa. Sitten uskaltauduin haastamaan muitakin. Kaikki meni hyvin, pelattiin eikä juteltu. Yhden tyypin kanssa pelasin ihan hurjan monta peliä ja vähän säälittää, kun voitan hänet aina. Ei se kuitenkaan haittaa, pelaamme emmekä pukahda sanaakaan. Nyt minulla on ainakin viisi rehtiä ja tuntematonta vastustajaa, emmekä edelleenkään puhu. Välillä ajattelen, että vastustajat saattavat olla vaikka robotteja, koska he ovat aina valmiita uuteen taistoon. Jos ovat robotteja, ovat kovin kilttejä, koska nekin antavat useimmiten minun voittaa :D

Sitten on noita petollisia tyyppejä. Heillä on usein niin hyvän näköinen kuva itsestään, että heikompaa huimaa. Mutta, mutta... Ei kannata antaa kauniin ulkokuoren hämätä. He useimmiten aloittavat keskustelun. Hi. Hello. Jos muutamaan kierrokseen ei vastaa mitään, alkavat kysellä miksi en vastaa. Jos ähkäisee sen hain tai helloun, on seuraava kysymys: Where are you from? Jos ei siihenkään vastaa, alkavat inttää ja painostaa vastaamaan. Neuvoni: ei kannata. He eivät ole pelaamassa, vaan etsimässä kaveria ehkä peräti elämänkumppania. Voi taivaan vallat ja minä pelaan vain siksi, että se on eräs minun tavoistani rentoutua hetkeksi (no joskus luvattoman pitkäksi hetkeksi). Lopettavat yleensä pelin kesken.

Muutaman kerran olen ihan piruuttani antautunut keskusteluun, kun kiinnostaa tietää, mitä noiden tyyppien päässä oikein liikkuu. Keskustelu usein etenee, voisimmeko jatkaa keskustelua esim. kuuklen juttelussa (nimi tahallaan kirjoitettu suomalaisittain, mutta varmaan tietänette, mitä tarkoitan). Siellä voisi vaihtaa kuvia ja kaikkea sellaista ja tutustua paremmin, koska tunnun olevan erittäin mielenkiintoinen ja tietenkin kaunis. Olen joskus vastannut, että ei minulla ole sitä juttelu-aplikaatiota ladattuna, mutta oletko naamakirjassa? Ei tulisi mieleenkään hyväksyä heitä kaveriksi, mutta se ei ole muutenkaan tarpeen, koska heillä ei ole siellä profiilia, koska joku on sen jo ehtinyt varastaa. Aina ja joka kerta.

Eräs tyyppi pelasi jopa muutaman ylimääräisen pelikierroksen, koska hän niin kovasti olisi halunnut, että lataan sen keskustelumahdollisuuden. Yleensä tyypit, joiden kysymyksiin ei vastaa tai esittää vastakysymyksen, turhautuvat ja lopettavat sen aloitetunkin pelin kesken.

Sitten erään kerran pelikaverini oli erittäin kivan tuntuinen nuori nainen. Hänellä oli kuvassa samanlainen hymy kuin lapsenlapsellani. Sulin siihen paikkaan. Pelasimme muutaman kierroksen ja hän aloitti keskustelun pelaamastamme pelistä. Ihan kivaa jutustelua ja meistä tuli vähitellen ”tuttuja”. Hieman jopa ”avauduimme” toisillemme. Ja sitten hän vasta avautuikin. Hän kertoi olevansa erään suuren maan armeijan palveluksessa kriisinhallintatehtävissä siinä Euroopan eteläpuolella olevassa maanosassa. Hän itse asuu rapakon toisella puolella (siinä maassa, jossa on se iso elokuvakaupunki). Kertoi, että hänellä on kuusi vuotias poika, joka asuu hänen sisaren luona Kanadassa. Hän ei ole nähnyt poikaansa kahteen vuoteen, koska hän itse on siellä kaukana komennuksella, mutta kolmen kuukauden kuluttua hänen pestinsä loppuu ja sitten he tapaavat. Kova ikävä tietenkin.

Siinä pelien edetessä, hän kertoi että pojalla on syntymäpäivä. Poika olisi kamalan iloinen, jos lähettäisin tälle syntymäpäiväkortin. Ihan pienikin summa saisi pojan ilahtumaan. Voihan turusen pyssyt! Olin mennyt ansaan. Menemässä olleen pelin pelasin loppuun, mutta sitten en enää vastannut hänen viesteihinsä, enkä aloittanut uutta peliä.

Kun hänkin oli hävinnyt pelialustalta, tuli mun instaan pyyntö saman armeijan kaverilta. Itse asiassa saman nimiseltä tyypiltä oli tullut pyyntö aiemminkin, mutta täysin eri kuvalla, todella täysin eri näköiseltä miespuoliselta tyypiltä. Arvatkaa hyväksyinkö pyynnön?

Ai niin, silloin miljuuna vuotta sitten, kun aiemmin minulla oli se sama sanapeli. Tutustuin siellä kivaan naiseen, joka on vieläkin mun naamakirjakaveri. Hän muuten voitti minut aina. Silloin vielä ei liikkunut noita huijareita ihan riesaksi asti.

Makukaurapuuroja kokeilunhaluisille

 

Minulla on ystävätär, joka ihmetteli suomalaisten tapaa syödä aina kaurapuuroa, jonka makuun hän ei yrityksistään huolimatta oikein ollut ihastunut. Annoin muutamia vinkkejä, miten ehkä hänkin oppisi nauttimaan aamiaisesta perheensä kanssa. Nykyään hän pitää kaurapuurosta.

Tässä vinkkini kokeilunhaluisille. Keitän yleensä parin, kolmen päivän annoksen itselleni. Valmis puuro säilyy ihan hyvänä jääkaapissa muutaman päivän suljetussa muovirasiassa. Otan lautaselle sopivan määrän ja vähän lämmitän mikrossa. Vastakeitettynä tykkään kyllä enemmän.

Perus-, pää- ja puuron päälle tulevia aineksia makukaurapuuroihin. Vasemmalta , kuivatuja nokkosen siemeniä, maapähkinävoita, kaurahiutaleita, pussissa karpalorouhetta, kuivattua mangoa, omaa yrttisuola, ja itse tehtyä inkiväärihunajaa

Perusainekset:

n. 1 dl kaurahiutaleita

3-4 dl vettä

omaa yrttisuolaa (ohje klikkaamalla)

n. 1 rkl maapähkinävoita

Mustikkakaurapuuroa

Pääaineksia vaihdellen:

mustikoita pakastimesta (nämä lisään lämpimään puuroon ihan loppuvaiheessa) tai

puolukoita ja/tai karpaloita pakastimesta (näitä keitän hieman pidempään) tai

kuivattua mangoa, jotka liotan yön yli vedessä

Joskus ripautan kuivattua lehtikaalia tai mitä milloinkin tulee mieleen

Mangokaurapuuroa

Mango on herkkuani, mutta suomessa sitä saa vain harvoin tuoreena niin hyvin kypsytettynä, että se maistuisi. Olen löytänyt ja testannut puurossa kuivatettuja mangoja liotettuna ja pidän mausta.

Verigreippiä. Tästä riittää moneen annokseen.

Puuron päälle:

turkkilaista kaurajogurttia,

itse tehtyä hunaja-inkivääriä (ohje klikkaamalla)

joskus kuivattuja nokkosen siemeniä

joskus kuivattua karpalorouhetta

joskus appelsiiniä tai verigreippiä, joista olen poistanut kalvon

tässäkin vain mielikuvitus on rajana

Puolukkakaurapuuroa

Edit 10.7.2022

Eilen tein Chocochilin ohjeen mukaan ihanan vegaanisen raparperi-toscapiirakan. Otin pihaltani kolme raparperin vartta, mutta laitoin piirakkaan vain yhden, joten tänä aamuna kokeilin raparperikaurapuuroa. Kirpeän hyvää oli se. Hunajainkivääri antoi sopivasti makeutta ja verigreippi on aina hyvää.

Raparperikaurapuuro

Villasukka-arpajaiset

 

En ole pitkiin aikoihin neulonut mitään, kun erästä isoa neuletta tehdessä sain useasti krampin sormiini, eikä työ tahtonut edistyä. Minulla on valtavasti sukkalankoja ja päätin testata, kestääkö kädet neuloa edes villasukkia. Kyllä kesti. Tämän talven aikana niitä on melkein huomaamatta valmistunut kuusi paria, joiden koko on 37-38 (puikot 3,5 - 4 silmukoita 48) ja yhdet kokoa 43-44 (puikot 4 silmukoita 56).

Vuonna 2018 järjestin villasukka-arpajaiset, kun blogikirjoittelustani oli kulunut 10 vuotta.

Ihan vain huvikseni ajattelin jälleen järjestää sukka-arvonnan, jossa arvon yhden voittajan.

Säännöt ovat yksinkertaisuudessaan seuraavat: Jokainen osallistuu yhdellä arvalla. Käy kommentoimassa minkä sukaparin haluaisit (nro 1. - 5.). Laita nimesi tai nimimerkkisi kommenttiin yhteydenottoa varten. Jos kommentteihin vastaaminen ei jostain syystä onnistu, niin voit laittaa osallistumisesi myös sähköpostiin vallatonm@gmail.com

Arvonta on 14.2.2022 Ystävänpäivänä, joka on myös Voiton nimipäivä :). Virallisen arvonnan jälkeen ilmoitan blogissani voittajan ja otan häneen yhteyttä sähköpostitse, jos se on minulle ilmoitettu tai jos se ilmoitetaan minulle voiton julistuksen jälkeen.

Sukissa on käytetty sekaisin erilaisia sukkalankoja eli 7 veljestä ja Nallea (75% villaa 25 % polyamidia), Suomalaista sukkalankaa ja Impivaaran sukkalankaa (40 % villaa, 35 % akryylia ja 25 % polyamidia) ja tanskalaista ohutta Hjerte sukkalankaa (75 % villaa ja 25 % polyamidia). Tanskalainen lanka on niin ohutta, että puikkosuositus on 2,5 – 3, mutta käytin sitä kaksinkertaisena toisen langan kanssa ja neuloin myös ne 4 vahvuisilla puikoilla. Sukkalangat ovat siis sekoitelankoja, jotka kestävät käytössä paremmin kuin täysvillalangat. Sekoitelangat voidaan pestä 40 asteessa. Olen kuitenkin käyttänyt melkein kaikkien sukkien varressa myös villa- ja alpakkalankaa, joille suositellaan käsinpesua (kutistuvat tai huopuvat liian kuumassa), joten se on myös minun pesusuositukseni näille arvonnassa oleville sukille.

Onpas kuvissa värit hieman muuttuneet harmillisesti.

1. Vaaleanruskea. Sukkalankoja ja raidat alpakkalankaa 

Sukka nro 1

Väri vähän lämpimämmän vaaleanruskea

2. Tummanvihreä. Sukkalankoja ja alpakkalankaa

Sukka nro 2

3. Vaaleansininen. Sukkalankoja sekä varren yläosassa ohutta sinistä villalankaa + tanskalaista sukkalankaa neulottu yhdessä, koska ovat ohuita.

Sukka nro 3

4. Ruskehtava. Sukkalankoja, varressa villa- ja alpakkalankaa

Sukka nro 4 Väri oikeasti vähän tummemman ruskea

Tässä väri näyttää sammalenvihreältä, mutta on ruskeahko

5. Harmaa. Sukkalankaa, varressa villalankaa

Sukka nro 5 Pohjaväri on harmaa, minusta kuvassa näyttää vaaleansiniseltä.

Nämä ruskehtavat sukat eivät ole mukana arvonnassa, koska lahjoitin ne sukkamallilleni.

Myöskään siniset miesten koon sukat eivät ole mukana arvonnassa.

Minulla on vieläkin jäljellä paljon lankoja

Edit 14.2.2022. Arvontapäivä jännitti minua varmaan enemmän kuin osanottajia. 

Arvontaan osallistuvat sukat

Osanottajien määrä ei päätä huimannut. Vain 8 henkilöä halusi osallistua arvontaan. Suosituin sukka oli nro 2, jota toivoi 4 henkilöä. Seuraavaksi suosituimmat olivat sukka nro 3 ja 4, jotka kumpikin oli toiveena kahdella henkilöllä. 

Arvontavälineet: huopahattu, arvontaluettelo, jossa osallistujan nimi ja toivesukkanumero, sakset ja sukkapuikko

Osallistujen arpalippu leikattu arvontaluettelosta, Pyöritetty sukkapuikon ympärillä ja pudotettu huopahattuun.

Onnetar tai pikemminkin onnihenkilö nostaa silmät suljettuna voittaja-arvan 

ja TADAA, voittaja on  Raili Dahl, jonka toivomuksena oli sukka numero 3. Onnea voittajalle!

Lohjan Wanhan ajan joulumarkkinat

Olin enteriläisten (Enter ry = ikäihmisten tietotekniikkayhdistys) kanssa Tampereella marraskuussa katsomassa musikaalia Matilda. Pääosan Villa Murtagh vei sydämeni, aivan ihana pieni tyttö!

Matkalla kerrottiin seuraavasta matkakohteesta Lohjan Wanhan ajan joulumarkkinoille. En yleensä pidä erikoisemmin shoppailusta, en markkinoista enkä muutenkaan väenpaljoudesta. Kuulin, että matkan aikana on yhteinen ruokailu ja opastettu käynti Tytyrin kaivoksella ja mahdollisuus käydä tutustumassa Lohjan Pyhän Laurin kirkkoon.

Kirkoissa käynti ei myöskään ole ollut mielipuuhaani, etenkään kullatut ja pröystäilevät kirkot eivät ole minulle "se juttu". Vaan nytpä olen yllättänyt itseni kiinnostumalla keskiaikaisten kirkkojen maalauksista. Edellisessä postauksessani kerroin kirjasta Rottien pyhimys, jossa kerrotaan Hattulan kirkon maalauksista. Koska Hattulan kirkko on vielä käymättä ja kuulin, että samat maalarit ovat olleet maalaamassa Lohjan Pyhän Laurin kirkkoa, aloin ihan tosissani kiinnostua matkasta.

Lohjan Pyhän Laurin kirkko	Kirkon kellotapuli, jonka edessä Johannes ja Kyllikki Virolaisen hauta
Kunnioitusta herättävä kirkko maalauksineen	Hienot urut kirkossa
Kirkkomaalaukset vuosilta 1510-1522	Kuvat on maalattu Turun tuomiokapitulin hyväksymän ohjeen mukaisesti.

Tytyrin opastettu kalkkikaivoksen kierros oli mielenkiintoinen. Rakastan luonnon kiviä, kivimuodostelmia ja -kerroksia, jonka ehkä voi päätellä kohteistani, koska en juurikaan muuta malttanut kierroksella kuvata.

Hissikuilun syvyys verratttuna Eiffeltorniin	Oikean puoleinen kuljetin on vanhempaa hissimallia

Koneen Tytyrin testilaboratoriossa tutkitaan ja testataan hissiratkaisuja maailman korkeimmille rakennuksille. Hissikyyti kuljettaa hurjaa vauhtia syvälle maan uumeniin tasaisesti.

Markkinoilta ostin suositeltuja, herkullisia juustoja.

Ja nyt minulla on markkinoilta ihana, lämmin peikkotytön hattu, kun yleensä talvella käyttämäni pannat ovat kylmällä ilmalla hieman vilpoisia. Tykkään.

Hatusta tuli mieleen kiertokirje, joka joskus netin alkuaikoina kiersi naiselta naiselle:

”3- vuotiaana: Katsoo itseään peilistä ja näkee prinsessan.

8- vuotiaana: Katsoo itseään peilistä ja näkee Tuhkimon.

15- vuotiaana: Katsoo itseään peilistä ja näkee ruman sisarpuolen
"Äiti, en voi lähteä ulos tämän näköisenä!"

20-vuotiaana: Katsoo itseään peilistä ja näkee liian lihavan tai liian laihan, liian lyhyen tai liian pitkän, liian rintavan tai liian laudan, mutta päättää siitä huolimatta lähteä ulos.

30-vuotiaana: Katsoo itseään peilistä ja näkee liian lihavan tai liian laihan, liian lyhyen tai liian pitkän, liian rintavan tai liian laudan.. ja toteaa, ettei ole aikaa parannuksiin joten lähtee ulos joka tapauksessa.

40-vuotiaana: Katsoo itseään ja näkee liian lihavan tai liian laihan, liian lyhyen tai liian pitkän, liian rintavan tai liian laudan... mutta toteaa, että "No, ainakin olen puhdas!" ja lähtee ulos joka tapauksessa.

50-vuotiaana: Katsoo itseään peilistä ja näkee että "on". Ja menee ihan minne itseään huvittaa.

60-vuotiaana: Katsoo itseään peilistä ja palauttaa mieleensä kaikki ne ihmiset, jotka eivät enää edes voi katsoa itseään. Menee ulos, valloittaa koko maailman, löytää viisauden, ilon ja kaikki hurmaavat mahdollisuudet ja nauttii elämästään täysillä.

80-vuotiaana: Ei vaivaudu enää katselemaan itseään peilistä. Pistää violetin hatun päähänsä ja menee ulos pitämään hauskaa koko maailman kanssa.”