Minä niin rakastan suomen kieltä
kaikkine sen murteineen (vanhassa blogissani kirjoitus
Murrekameleontti on todiste, että kiäli-ihmisiä tässä
ollaan :). Muutkin kielet kiehtovat ja muutamia olen opiskellutkin.
Kieliopista koulussa pidin kovasti, vaikka useimmat säännöt eivät
enää olekaan kristallinkirkkaina mielessä. Nyt aivan erilaisen
lähestymistavan tähän rakkaaseen äidinkieleeni olen saanut uuden
harrastukseni parissa.
Kirjaston lainakirja: Löytöretki suomeen, jossa palkittu kääntäjä ohjaa lukijan suomen saloihin |
Joku on saattanut lukea blogistani
aikaisemmasta harrastuksestani lukumummina,
josta pidin myös paljon. Mielettömän ihanaa oli tutustua lapsiin
lukemaan auttamisessa kuuntelemella ja keskustelemalla. Lopetin
lukumummottamisen, koska koulu muutti ”tilapäisesti” toisiin
tiloihin aavistuksen kauemmaksi, joka ei Keravalla todellakaan
merkitse hirmuisen paljon. Aikaiset lähdöt, etenkin talvi-aamuisin
kuitenkin haittasi tuon mukavan harrastuksen jatkamista. Siitäkin
olen kirjoittanut (mm. Teknisesti mahdotonta
-kirjoituksessa).
Me-talossa meillä on mukavat tilat käytössämme |
Uusin
harrastukseni on Luetaan yhdessä-verkoston projekti, jossa vapaaehtoiset opastajat opettavat suomea
aikuisille maahanmuuttajille keskustelemalla ja yhdessä lukien.
Meillä Keravalla on käytössä aivan upeat tilat kirjaston
yläkerrassa ns. Me-talossa.
|
|
Luetaan yhdessä -verkoston tarjoamia oppikirjoja |
Meillä on
käytössämme eri tasoisille oppijoille tarkoitettua materiaalia,
kirjoja ja pelejä. Tällä hetkellä meitä vapaaehtoisia opastajia
on neljä. Jos paikalle ilmaantuu samaan aikaan useampi opiskelija,
pyrimme jakamaan ryhmän kielitason mukaan, jonka kartoitamme kävijän
ensimmäisellä käynnillä.
Kun aikoinani
opiskelin japania, ihmettelin hierarkiaa, missä eri
yhteiskunta-asemassa oleville puhuttiin eri tavalla.
Turisti toki sai paljon anteeksi, vaikkei kaikki mennyt aivan taiteen
sääntöjen mukaan. Jonkinlaisesta
arvo-asteikosta lienee myös kysymys - vaikkakin ihan eri
näkökulmasta kuin Japanissa - kun kuulin, että
suomenkielistä koulua käyvät lapset eivät mielellään puhu
suomea vanhempiensa kanssa, kun nämä eivät heidän mielestään
kieltä osaa. Heitä hävettää. Vaihtavat kielen helposti
äidinkielekseen, mikä tietenkin on ihan hyvä. Siinä sitten vain
maahanmuuttajavanhempi parka on taas väliinputoaja.
Suomen kielessäkin
on eri tyylejä ja kieli muuttuu koko ajan. Tulee uusia sanoja, on
murteita, puhekieltä, yleiskieltä eli ns. kirjakieltä... Lapset
keskenään puhuvat hyvinkin erilaista kieltä kuin mitä vanhemmille
opetetaan. Siksi myös puhekielen harjoittelu on tärkeää. Suurin
haaste opiskelijalle on varmaan sanaston kartuttaminen, muistaminen
ja ääntäminen. Synonyymien löytyminen tuottaa ihania
ahaa-elämyksiä. Samalta kuulostavien sanojen merkitys pitää myös
selittää.
Ihan omanlainen haaste on opiskelijalla, kun hän motivoituneena yrittää kantaväestön kanssa puhua suomea, niin nämä kovin nopeasti vaihtavat kielen englanniksi. Antakaa aikaa opetella, kuunnelkaa! Täytyy kyllä myöntää, että jos on joku yhteinen kieli, niin kovin helposti sitä turvautuu sanakirjaan, kun toisinaan se suomeksi selittäminen onkin yllättävän hankalaa.
Ihan omanlainen haaste on opiskelijalla, kun hän motivoituneena yrittää kantaväestön kanssa puhua suomea, niin nämä kovin nopeasti vaihtavat kielen englanniksi. Antakaa aikaa opetella, kuunnelkaa! Täytyy kyllä myöntää, että jos on joku yhteinen kieli, niin kovin helposti sitä turvautuu sanakirjaan, kun toisinaan se suomeksi selittäminen onkin yllättävän hankalaa.
Kivoja haasteita
ja mikä tärkeää, meillä on hauskaa. Tänään meillä oli 10
opiskelijaa, joista osa oli ensimmäistä kertaa. Todella nopeasti
kului kaksituntinen.
Roxanne, ensi tiistaina 3.3. kirjaston Me-talossa on joku tapahtuma ja emme pääse "lukemaan yhdessä". Jos haluat, voisimme tavata esimerkiksi samassa kahvilassa kuin 18.2. Jos sinulle sopii, niin laita minulle viesti sähköpostiini vallatonm(at)gmail.com. Terveisin Pirkko
VastaaPoistaOletko huomioinut, että olen hieman edistynyt tässä blogiasiassa...
VastaaPoista