Naamakirjassa kuulin
maa-artisokkasipseistä, vesi herahti kielelle. Päätin kokeilla.
Maa-artisokat nostan yleensä vasta keväällä ja istutan
ylimääräiset takaisin penkkiin.
Säilytän sadevettä tynnyreissä
pitkälle syksyyn, koska valkosipulin, työvälineiden ja saappaiden
pesu on ulkona erittäin kätevää. Olin kuitenkin ensilumen aikaan
tyhjentänyt kaikki vesisaavit, koska sato oli pääosin korjattu.
Maa oli todella märkää savilöllöä ja maa-artisokkia tuskin
tunnisti saven seasta. Ensimmäisten multien pesuun piti hakea
saunasta vettä.
Löysin netistä ohjeen, jota hieman
kummastelin. 2 rkl vettä, 3 rkl öljyä ja suolaa. Miksi 2 rkl
vettä? Maa-artisokat tummuvat aika nopeasti, että ymmärrän oikein
hyvin, että ne voi kuorimisen jälkeen laittaa veteen, mutta mitä
tekemistä kahdella ruokalusikallisella on? En ymmärrä. Viisaammat
saavat valistaa.
Toisessa ohjeessa käskettiin ripotella
sitruunamehua kuorituille ja viipaloiduille lastuille. Minusta se ohje kuulosti sopivalta. Sitten pyöritin sipsit oliiviöljyssä ja ripottelin pinnalle hieman suolaa. Paisto-ajoissakin oli eroja, kuten myös
uuneissa. Yhdessä ohjeessa oli 180 ° kiertoilmauunissa 20 – 30
min ja toisessa 125 ° uunissa 50 – 60 min.
|
|
||||
|
|
|
|
||||
|
|
Minulla uunin lämpötila oli n. 160° ja aikaa meni 50 – 60 min. Kannattaa tarkkailla, etteivät sipsit pala. Tein kaksi pellillistä, joista toiseen laitoin erittäin ohkaisia lastuja ja toiseen vähän paksumpia. Käytin mandoliinin eli vihannesleikkurin kumpaakin puolta testimielessä. Ohkaisempia oli tosi työlästä viipaloida, paksut valmistuivat helposti. Yllättäen ensimmäisen pellillisen ohkaiset sipsit jäivät hieman nahkeiksi. Paksummista viipaleista tuli rapeampia ja osa pääsi tummumaan ehkä liikaakin (paloivat paikoitellen. Suomentajan huom.). Kaikki olivat kyllä tosi herkullisia. Pitääkin muistaa keväällä tehdä tätä herkkua lisää.
Lisätty seuraavana aamuna
Herkkävatsaisille varoituksen sana:
Maa-artisokka saattaa aiheuttaa ilmavaivoja harvoin käytettynä,
mutta vaiva häviää säännöllisesti käytettynä.
Heräsin seuraavana yönä kauheaan
tykistökeskitykseen. Vatsaani kipristeli ja ajattelin saaneeni
osuman. Sitten muistin mummoni ohjeen: ”Ei saa pierua pidättää,
antaa sen tulla lurittaa, niinkuin sitä itseään huvittaa.” Niin
sitten annoin tulla täydeltä laidalta ja olo helpottui hetkeksi.
Kovaa nipistelyä kesti ehkä tunnin verran, mutta vaimeni sitten
pieniin jälkijäristyksiin.
Olen ennenkin huomannut, että esim.
maa-artisokkakeiton nauttiminen saa vatsassa pientä myllerrystä
aikaan. Nyt söin illalla aika mätön sipsejä ja vielä ennen
nukkumaan menoa söin yhden persimonin, kun ne ovat kaupassa nyt
edullisimmillaan. Ai niin, pyöräytin vielä illalla mikrossa
omena-kaura-kaneliherkkua vaniljakastikkeen kera. Siinä ilmeisesti
hedelmä- ja rypälesokeri saivat aikaan aikamoisen keskityksen. Jos
en olisi noudattanut mummoni ohjetta, hilluisin varmaan makuuhuoneen
katossa kuin kaasuilmapallo.
Lainaan tässä vielä otteen Toivo
Rautavaaran kirjasta Miten luonto parantaa
Kansan parannuskeinoja ja luontaislääketiedettä (1980):
”Maa-artisokka Helianthus tuberosus. Tämä auringonkukan
sukulainen ei yleensä Suomen ilmasto-oloissa kuki lainkaan, mutta
kasvaa rehevästi. Sen maanalaiset mukulat ovat erittäin sopivia
sokeritautisille, koska niissä ei ole tärkkelystä, joka
ruoansulatuksessa muuttuisi rypälesokeriksi, vaan inuliinia, joka
hajoaa hedelmäsokeriksi. Tämä hiilihydraatti ei vaadi insuliinia,
vaan kulkeee maksan kautta.
Amerikkalaiset
tutkijat Farnworth ja Segelman ovat kokeissaan havainneet, että
maa-artisokka kuten auringonkukka alentaa veren sokeria ja on senkin
vuoksi sopivaa sokeritautisille. Myös laihduttajille kasvia voi
suosittaa, koska se ei aiheuta insuliinireaktiota, joka nopeasti
siirtää rypälesokerin soluihin rasvaksi.”
Maa-artisokan kukkia ja marja-aronioita 18.9.2014. Meinaan vain, että kyllä kukkii Suomessakin |
Sipsejä on vieläkin vähän jäljellä, mutta syön loput vasta elokuvakerhon jälkeen varmuuden vuoksi.
Itsetehtyjä ssipsejä, nam! Mistähän löytyisi tuommoinen madoliini? Tätini peruja oleva on jo kauan murentunut (kovaa muovia), enkä ole uutta samanlaista löytänyt mistään. Tuo sinun kuvissa oleva näyttäisi olevan sellainen, jota etsin....
VastaaPoistaLaura, katsopa esim. googlesta haulla "mandoliini vihennesleikkuri" Kuvahaulla löysin saman tyylisen, eikä se maksanut kuin n. 40 €. Netistä löytyy myös yli 100 € maksavia. Ihan turhan kalliita minusta. Tuon omani olen muistaakseni ostanut jostain markkinoilta tai messu-esittelystä. Olisiko ollut puutarhamessuilta muutama vuosi sitten. Aikaisempi, mutta vanhempi malli on nykyään mökkikäytössä. Se on todella vanha, mutta ihan täydessä iskussa vielä. Mökillä teen isolle porukalle juhannuksena valkosipuliperunoita. Vihannesmandoliinilla perunoiden viipaloiminen on lasten leikkiä. Tuossa mallissa sormisuojus on ihan välttämätön. Se ei näköjään päässyt kuvaan :)
VastaaPoistaNyt on tuntuu kaikki juuressipsit olevan kovin suosittuja. Taidan jonain päivänä valmistaa niitä punajuuresta, porkkanasta, palsternakasta, nauriista yms. Eikä niitten tarvitse välttämättä olla rapisevan kuivia ruoan lisukkeena.
Minulta jäävät nämä herkullisilta kuulostavat sipsit sattuneesta syystä kevääseen, mutta pitää kokeilla! Mietin kuitenkin, miksi kuoria maa-artisokat, kun se on niin vaikeaa ja paljon menee hukkaan. Kun minulla oli maalta palatessa muutama maa-artisokka, niin liotin niitä vedessä, harjasin lujaa ja siivutin kuorineen kaikkineen. Kuori ei haitannut sopassa ja salaattiinkin, siis tuoreena, laitoin niitä kuorineen. Punajuurisipsitkin olen ruvennut paistamaan kuorineen. Paitsi että se on helppoa, niin aromi- ja ravintoaineistakin kuulemma suuri osa on ihan kuoren vieressä.
VastaaPoistaSK kiitos vinkistäsi! Kokeilen seuraavalla kerralla kuorineen. Punajuurista ja porkkanasta teinkin seuraavaksi sipsejä kuorineen. Syöty on kaikki ja ihan hyviä olivat.
Poista