|
Toini Sanilan porotila |
| ... jatkuu
|
Upea maakellari |
|
|
Porotilalla nähtiin pari poroa |
|
|
Järvessä käytiin uimassa saunan jälkeen |
|
Toisen matkapäivän iltana saavuimme
Toini Sanilan porotilalle Sevettijärvelle, jossa yövyimme kaksi
yötä. Nälkä ei todellakaan päässyt yllättämään, niin hyvää
huolta meistä pidettiin. Paikkaan tutustumisen jälkeen oli
mahdollisuus käydä saunassa ja uimassa virkistävässä
pikkujärvessä. Ruokailun jälkeen sänky kutsui väsyneitä
matkailijoita.
|
Kypsiä variksenmarjoja |
|
|
Vallaton pääsi kuvaan keikistelemään |
|
|
Katseenvangitsijoita |
|
|
Mielettömästi kauniita kiviä |
|
Seuraavana päivänä kävimme kukin
tahollamme tutustumassa ympäristöön. Vasta ulkoilun jälkeen
meille kerrottiin, että karhu ei ole mitenkään harvinainen niillä
seuduilla.
Näillä käsityömatkoilla on ideana
osallistua paikallisen käsityön tekemiseen, joten seuraavana
päivänä saapui taitava ”käsityökuningatar” Matleena Fofonoff
opastamaan meille peukaloidun paulanauhan punomista. Opimme myös
käsityösanastoa, joka ei ollut ennestään tuttua: Pärkinen
(aloitus), rahmikko (loppupaula).
Tarvikkeet 3 + 3 + 3 eriväristä
lankaa. Työn kulku viriön alapuolelta etusormelle, viriön
yläpuolelta keskisormelle. Vaatii vähän harjoittelua!
Kalannahkalaukuissa oli myös
helmikirjailua, joissakin lasihelmien asemesta oli kalan selkänikamista
tehdyt helmet, jotka on puhdistettu ja keitetty erilaisissa liemissä,
jolla saadaan kalan haju häviämään ja helminikamat halutun värisiksi. Harmikseni en huomannut kuvata porotilalla näytillä ollutta Matleena Fofonoffin valmistamaa kalannahkalaukkua.
|
|
Kalannahasta tehtyjä kolttasaamelaisten käsitöitä. Helmet ovat kalan selkänikamia. Nämä kaksi kuvaa ovat kolttasaamelaisten lehdestä Tuõddri pee'rel -julkaisu 2014 |
|
Minua kiehtoo todella paljon kalannahan parkitseminen ja hyödyntäminen.Olenkin etsiskellyt kurssia, jossa pääsisi jyvälle,mutta valitettavasti kaikki on liian etäällä.Ukko kalastaa paljon niin materiaaliakin olisi runsaasti tarjolla.Selkänikamia olen käyttänyt koruissa ja ne on hauskoja,tosin työläitä puhdistaa.
VastaaPoistaMamma A. Etenkin se tuossa saamelaiskulttuurissa kiehtoo mieltäni, kun se ei todellakaan ole mitään kerskakulutusta, vaan kaikki käytetään hyödyksi ihan viimeiseen asti. Se kalan selkänikamajuttukin on aikamoista. Eikä se kalannahan parkitseminenkaan ihan tähtitieteeltä vaikuttanut. Ja miten hienoja ja kestäviä tuotteita siitäkin saa. Islannissa ensimmäisen kerran törmäsin kalannahkatuotteisiin ja pidin sitä tosi hyvänä kierrätyksenä. Ajatella, että sitten ihan kotimaassa on tehty saamaa jo ties kuinka kauan! Aina oppii, koko ihmisiän!
VastaaPoista