Torkkupeitto Carmelolle
Sisilian matkalla Carmelo puoliksi
leikillään ”ilmoitti”, että hän haluaa meiltä torkkupeiton, ison torkkupeiton.
No mehän emme leikkiä ymmärrä ja tosikkona tartuimme heti
haasteeseen. 30 naista kokoontui yhtenä joulukuun iltana Aunen ja
Marjon johdolla harjoittelemaan afrikkalaisen tähden virkkaamista,
josta Carmelolle oli määrä syntyä tilattu työ. Olimme
innoissamme. Yhdessä tekeminen on tosi kivaa ja antoisaa.
Italialainen kokki oli valmistanut meille herkut virkkausillaksi.
Ensimmäisen illan aikana ei syntynyt
kovinkaan montaa tähteä, koska malli oli useimmille uusi. Virkkaa
ja pura -menetelmällä tuntui välillä, että ei tästä mitään
tule. Kun sitten parin tunnin rupeaman jälkeen alkoi oppi mennä
perille ja työ sujua, tarttui uusi innostuskin. Kotiviemiseksi
jokainen sai mukaansa lankaa ja mallin ja niin kotona jatkettiin
viikon verran tähtien virkkaamista, joita sitten kertyikin peittoon
tarvittava määrä.
|
Pienillä klipseillä paloja
yhdisteltiin sopivan kokoisiksi ryppäiksi, jotka virkattiin yhteen.K
|
|
|
Näin monenlaista versiota saa
virkkaamalla samaa mallia väriä vaihtamalla - ja enemmänkin
|
|
|
Kun palaset olivat kokoamista varten
valmiit, osa porukasta alkoi yhdistellä paloja. Palat sommiteltiin
ensin isolle pöydälle.
|
|
|
Tässä työ on jo hyvässä vaiheessa,
mutta ei läheskään vielä valmis.
|
|
|
Kun palat oli saatu yhteeen,
viimeisteltiin reuna virkkaamalla koko työ ympäri neljä kertaa.
|
|
|
Marjo viimeistelee reunan
rapuvirkkauksella. En ollut koskaan kuullutkaan, mutta kotona opettelin netin ohjeella ja onnistuin.
|
|
Parina iltana muutama nainen meni
käsityöluokkaan yhdistelemään paloja ja lopuksi viimeistelemään
virkkaamalla muutaman kerroksen koko peiton ympäri.
Carmelo piipahti Suomessa ja tuli
katsomaan projektiamme muutamana iltana ja sanoi, ettei hän ikinä
olisi pyytänyt edes leikillään, jos olisi tiennyt, miten iso työ
peitossa oli. Niinpä sitten höyrytetty peitto pääsi Carmelon
mukana kotiin Sisiliaan, emmekä ehkä koskaan sitä näe, joten tämä
meille muistoksi mukavasta rupeamasta ja yhdessä tekemisen riemusta
:)
Heijastinlapasia joululahjaksi
Matkakäsityönä tehdyt virkatut
heijastinlapaset oli sen verran kiva ja hyödyllinen projekti ja kun
sukulaiset hyväksyivät mallin, niin aloin tehtailla niitä oikein
urakalla joululahjoiksi. Yhdeksät parit sain valmiiksi kaikille
halukkaille.
|
Heijastinlapasia
|
|
|
Heijastinlapaset salamalla. Kyllä heijastaa.
|
|
|
Heijastinlapaset kokonaan virkattuna
sekä resorineule ranteessa
|
|
|
Heijastinlapaset salamalla kokonaan
virkattuna sekä resorineule ranteessa
|
|
Hiukan mukailin alkuperäistä
lapasmallia neulomalla ensin resorin, jonka jälkeen virkkasin loput,
kuten meille oli opetettu.
niinhän se usein onkin, pyytäjä ei tiedä millaisen työn takana jokin käsityö oikeastaan on. kerrassaan upeaa yhteistyötä, hyvä te!
VastaaPoistaheijastinlapaset verrattomat joululahjat, saajat olivat varmasti ihastuneita niihin:)
oikein mukavaa vuoden jatkoa Sinulle!
Hyvää vuoden jatkoa Ilona!
PoistaTuo yhdessä tekeminen on senkin vuoksi tosi kivaa, kun aina oppii jonkun uuden menetelmän, mistä ei ole aiemmin ollut tietoa. Olen varmaan 10 vuotta sitten aloittanut torkkupeiton virkkaamalla isoäidin neliöitä. Vielä se ei ihan ole valmistunut, mutta otin sen uudelleen työn alle. Huomasin, että palojen yhdistelemisen ja päättämisen olisi voinut tehdä toisin. No, se saa olla mitä on, mutta nyt ryhdistäydyn ja teen sen valmiiksi.
Hei löysin sattumalta blogiisi. Aivan uskomattoman hienon torkkupeiton olette tehneet. Minä olen aina halunnut myös tällaisen, mutta siinä on niin valtava työ yhdelle ihmiselle, minulle ainakin. Paljonko lankaa siihen enää onkaan mennyt? Heijastinlapaset on hieno idea. Ahkera olet ollut. Minulla on puutarha blogi. Tervetuloa kurkkaamaan.
VastaaPoistaHei Nila, kiva kun löysit tänne ja kiitokset kommentoinnista! Tuohon peittoon meni lankaa n. 2,5 kg. Sain juuri valmiiksi torkkupeiton, joka on muhinut mulla 10 vuotta :) Laitan siitä lähiaikoina kuvia tänne blogiin. Käynpä kurkkaamassa blogiasi.
Poista