Käsityömatka Sisiliaan Roccafiorita

Ovi johtaa pieneen BarOne kahvilaan, jossa piti haasteellisen matkan jälkeen ennen seuraavaa ohjelmanumeroa käydä rentoutumassa. Brandy 2 €, josta en kehdannut ottaa kuvaa, mutta ulkopuolella viehko ruukkukasvi pisti kameran laulamaan.

Jännittäviä kohtaamisia vuoristokylän kapeilla kaduilla. Anne istui ikkunapaikalla ja sai napattua kuvat (lupa saatu :))

Toinen bussi peruutti korttelin verran läheiselle torille ja niin pääsimme jatkamaan matkaa.

Ke 23.10. Roccafiorita on pieni vuoristokylä sisämaassa. Matka sinne Saint'Alessiosta on vain n. 19 km, mutta isolla bussilla todella haasteellista matkantekoa taisi vierähtää vähän yli tunti. Normaaleja turistimatkoja ei kylään juurikaan tehdä, mutta Carmelon suhteilla sekin onnistui.

Muut kuvasivat kappelin edessä tärkeän pyhimyksen patsasta, mutta minua kiinnosti mahtavat kalliot ja ylhäällä mielenkiintoisen näköinen muodostelma. Mikähän se on?

Lähikuva paljasti, että muodostelma on kaadettu puu, josta kaarna on hioutunut pois aikojen saatossa. Ihan omaa arvailua, kun ei parempaa tietoa paljastunut.

100 -vuotiaalle ei kiire minnekään.

Mitäköhän rukoilijasirkka tutkii?

Mispelipuu kukkii, puun hedelmät ovat syötäviä

Mimosa täynnä nuppuja

Seuraavaksi pääsimme seuraamaan perinteistä sisilialaista tapaa valmistaa ricotta tuorejuustoa. Ricotta tarkoittaa uudelleen keitetty. Ensin lampaan maito ja juoksutin  lämmitetään 40 asteiseksi. Kerätään siivilään ja valutetaan, lisätään suolaa, jolloin sitä voi syödä tuorejuuston tapaan. Juuston voi maustaa myös esim. etikalla, sitruunalla ym. Sen jälkeen kattilaan lisätään maitoa ja juoksutinta ja hetkeksi laitetaan viikunapuun oksia antamaan makua. Lämmitetään kiehuvan kuumaksi. Syödään. Sen voi myös paistaa uunissa tai kuivata.

Viikunapuun oksia ricottajuuston "maustamiseen"

Ensimmäinen keitos lämmitetään n. 40 asteiseksi.

Vähän eksotiikkaa kehiin. Lämpimään keitokseen voi vielä upottaa karvaisen käden ja kauhoa sillä juustomassaa siivilään. Osa porukasta ei suostunut näytöksen jälkeen maistamaan juustoa. Minusta se oli hyvää.

Kun maitoa on lisätty ja juustoseos lämmitetään n. 80 asteeseen ei enää pikkukätöstä kärsi laittaa kuumaan nesteeseen. Siinä vaiheessa jo käytettiin kauhaa :) Tässä tulikuuman ricottan maistiaisia.

Vaiherikkaan päivän jälkeen pääsimme ruokailemaan.

Nyt annokset olivat inhimillisen kokoisia.

Nämä ovat siis kaikki yhden henkilön annoksia.

Jälkiruualle on aina tilaa, etenkin kun on lemoncelloa palan painikkeena.

Annen ja mun huone Eli-hotellissa

Siivooja oli asetellut yöpuvun kauniisti.

Edellisen päivän paluumatkan kuvista jäi tämä: liikkuvasta bussista Etnan kuvaaminen on tosi haasteellista. Siellä se tupruttaa. Piti face-kavereille lähettä kuva matkalta.