Sodankylän elokuvajuhlat 2019

Timo Malmi

Järvenpään elokuvakerhon perustaja, Sodankylän filmijuhlien taiteellinen johtaja, toimittaja ja elokuvakriitikko Timo Malmi on luotsannut kerhoa jo 50 vuotta (2018). Merkkivuoden kunniaksi meille kerholaisille tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus päästä mukaan nauttimaan Sodankylän elokuvajuhlien tunnelmasta 12. - 16.6.2019.

Olen käynyt Järvenpään elokuvakerhossa Esikoisen kanssa viitisen vuotta ja nähnyt Timon valitsemia elokuvia n. 130. Kertaakaan ei ole tarvinnut pettyä, joten kun tieto matkapaketista tuli halusin ehdottomasti lähteä mukaan, ensimmäistä kertaa elämässäni. Houkuttelin Esikoistakin matkaan. Ensin hän vähän empi, koska odotetusta lomasta mökillä hupenisi viikko. Festari-ohjelmistoon tutustuttuaan ei tarvinnut kättä vääntää, kun hänkin päätti lähteä matkalle mukaan. Sikäli tosi kivaa, koska meillä on Esikoisen kanssa niin samanlainen elokuvamaku, että katsottavien elokuvien valinta olisi periaatteessa helppoa.

Opiston reippaat naiset Liisa, Katariina, Merja ja Sanna

Toukokuun lopussa matkalle ilmoittautuneille järjestettiin tiedotustilaisuus, jossa Timo Malmi ja Järvenpään opiston matkanjärjestäjinä toimivat Liisa (taideaineiden suunnittelijaopettaja) ja Sanna (taitoaineiden suunnitteluopettaja) kertoivat matkasuunnitelmasta, pysähdyksistä ja antoivat pakkausvinkkejä. He perustivat myös Facebook-ryhmän, johon ohjelman edetessä tuli tietoa Sodankylän ohjelmista ja elokuvista sekä kartat festarialueesta ja Luoston majapaikoista.

Minun viritelmä Chaplin-pussukasta

Pussukoiden virkkaajat pääsivät esittelemään aikaansaannoksiaan. Kuva on Liisan.

Tärkeä vinkki oli ottaa matkalle mukaan myös virkkuukoukku ja kahta erilaista lankaa. Matkakäsityö paljastettiin Facen sivuilla, jossa Chaplin-pussukka oli myös näytillä. Jee, useilla käsityömatkoilla meillä on aina ollut matkakäsityö ja kiva, että elokuvakerhomatkallakin oli sellainen. Koskaan en ole tehnyt kuviovirkkausta, mutta nyt sain opetella. 

Periaatteessa katsottavien elokuvien valinta olisi ollut helppoa Esikoisen kanssa. Kun ohjelmisto tuli, iski epätoivo. Valittavana oli yli 100 elokuvaa, joista viisi oli meille matkalaisille Timon valitsemia ”varmoja” ja viisi elokuvaa saimme itse valita mieltymystemme mukaan. Kymmenen elokuvaa kolmessa päivässä on aika paljon. Eihän kaikkiin ole pakko mennä, mutta kun sinne asti pääsee, niin tietenkin sitä haluaa katsoa niin paljon kuin mahdollista. Väärin. Kun istuu kaksi päivää bussissa ja monta tuntia elokuvissa se käy aika paljon fysiikan päälle, kuten eräs matkakumppani totesi. Univelkaa tietysti kertyi, mutta kotiin päästyä huomasin, että 13 tunnin istuminen bussissa oli vanhoille, hyvin palvelleille jaloilleni koettelemus. Nilkat ja jalkapöytä olivat turvoksissa ja hivenen kivuliaat. Pitää muistaa ensi kerralla olla vähemmän ahne ja pitää myös lepotaukoja. Toivoimme, että ensi kerralla (ilman muuta ensi kerralla mukaan, jos matka järjestetään ja mukaan mahtuu) perilläolopäiviä olisi ainakin yksi enemmän.

Liisan kuva matkalaisista pikkuteltan edessä.

Meitä matkallelähtijäitä oli täysi bussillinen. Ensimmäinen päivä meni matkustamiseen eli lähtö Järvenpäästä aamukahdeksalta ja perillä majapaikassa Luostolla ennen puolta yötä. Seuraavana päivänä kärppänä ylös, nopea aamiainen ja mikä ylellistä, meillä oli oma bussi käytettävissä aamulla Sodankylään ja puolilta öin takaisin Luostolle.

Lippujonoja alkaa muodostua koulun pihalle.

Perillä asettauduimme kauniisti lippujonoihin ja opiston reippaat naiset jakoivat meille vapaalippumme (10 kpl), hienon ohjelmakatalogin ja Järvenpään opiston elokuvakerhon kassin, johon sai näppärästi sujautettua nopeasti esille tarvittavat esineet, eikä niitä tarvinnut repusta kaivella. Myöhemmin yhteisessä keskustelutilaisuudessamme saimme vielä yllätyksenä vapaaliput mykkäelokuvakonserttiin.

Majoituspakettiin kuului myös festaribussirannekkeet, jolla pääsi ilman maksua liikkumaan muutaman kerran päivässä välillä Luosto-Sodankylä-Luosto. Ilman ranneketta matka olisi maksanut 15 €. Yhtenä aamuna, kun ei ollut tarve lähteä klo 8 lipunostoon, käytimme festaribussia. Tai olisimme käyttäneet, mutta se oli jo meidän pysäkillä täynnä ja seuraava tulisi vasta päivällä, mutta bussikuski hälyytti toisen bussin, joka saapui tunnin kuluttua. Vähäsen kirpaisi pysäkille jääneitä.

Oikean puoleinen jono Isoon telttaan, johon mahtuu n. 900 henk. Vasemman puoleisesta jonosta pääsee katsomaan Kitisen kinon ohjelmaa

Tunnelma festaripaikalla oli mukavan rento. Ei mitään pönötystä ja jonottamisetkin sujuivat rauhallisesti. Kiva oli huomata myös, että jokaisen elokuvan päätyttyä kansa taputti. Taputetaanko normaalisti elokuvissa?

Iso teltta	Pikkuteltta
Elokuvateatteri Lapinsuu	Kitisen kino

Hauska yksityiskohta. Elokuvateatteri Lapinsuun naisten wc

ja miesten wc

Päivän ohjelma jakautui siten, että neljässä esityspaikassa oli ohjelmaa n. klo 10 – 05 eli melkein vuorokauden ympäri. Joka aamu klo 10 - 12 oli koululla aamukeskustelussa elokuvatekijöiden haastattelu. Yleensä keskustelujen jälkeen heräsi mielenkiinto katsoa haastatellun ohjaajan festarilla esitettäviä elokuvia. Joihinkin näytöksiin siinä vaiheessa liput olivat valitettavasti jo myyty loppuun.

Aamukeskustelu koulun salissa

Mielenkiintoiset haastateltavat olivat tänä vuonna:

Arnaud Desplechin (haastattelijana Timo Malmi), ranskalainen ohjaaja, jonka elokuvista esitettiin: Oh Mercy!, My Sex Life... or How I Got Into an Argument, Kings and Queen, Eräs joulutarina ja Kolme muistoa nuoruudestani.

Vähän olen ylpeä, kun pääsin Mohsen Makhmalbaf'in ja vaimonsa kanssa mukaan kuvaan. Festareilla tapasin myös pari enteriläistä (Enter ry Ikäihmisten tietotekniikkayhdistys)

Mohsen Makhmalbaf, iranilainen ohjaaja ja monialainen elokuvatekijä, aivan uskomaton tarinankertoja ammentaa elokuviinsa myös omakohtaisia järkyttäviä kokemuksiaan. Haastattelussa hän kertoi muunmuassa, että elokuvissaan hän haluaa että niissä on tarkoitus ja tarina (meaning), vetovoimaa, houkutusta, viehätystä (attraction) ja taikaa (magic). Makhmalbafin elokuvia festivaaleilla oli: Hello Cinema, Gabbeh, A Moment of Innocence, Kandahar – aurinko kuun takana, The President ja Close-Up.

Fernando Meirelles (haastattelijana Mika Kaurismäki), brasilialainen ohjaaja, jonka elokuvat osuivat päällekkäin muiden valintojemme kanssa, joten emme onnistuneet näkemään näistä yhtäkään: Maids, Jumalan kaupunki, Uskollinen puutarhuri ja Blindness.

Elokuvan jälkeen Pernilla Augustia haastattelivat Ville Virtanen ja Yle Draaman vastaava tuottaja Liselott Forsman

Pernilla August, rakastettu ruotsalainen näyttelijä, Ingmar Bergmanin luottonäyttelijä. Elokuvan Vakava leikki loputtua August kertoi elokuvan tekemisestä ja vastasi yleisön kysymyksiin. Hän oli myös aamuhaastattelussa sunnuntaina, mutta silloin olimme valitettavasti jo kotimatkalla. Muita festareilla esitettyjä Augustin elokuvia oli Hyvä tahto ja Sovinto.

Ennen festivaaleja oli mahdollisuus ostaa 30 % lipuista ennakkoon, loput liput myytiin paikan päällä. Koska emme aikaisemmin olleet kuulleetkaan näytillä olleiden elokuvantekijöiden teoksista, emme tietenkään osanneet varautua tilaamaan lippuja ennakkoon. Toisaalta puhelimella olikin aika mahdotonta päästä läpi, koska linjat olivat kovin varattuja.

Hieno ohjelmaluettelo, jossa tiivistä tietoa näytettävistä elokuvista ja elokuvantekijöistä.

Kaikki näkemämme elokuvat olivat kiinnostavia ja näkemisen arvoisia. Kolmen parhaan joukkoon pikkuriikkisessä raadissamme nousivat Mohsen Makhmalbafin The President, Nora Fingscheidtin System Crasher ja Sodankylän elokuvajuhlissa esitetty kotimainen yllätysensi-ilta, jonka virallinen ensi-ilta on vasta syyskuussa ja josta ei vielä saa hiiskua sanaakaan. Niin paljon hyviä elokuvia jäi vielä toivelistalle. Ehkäpä saamme joitakin niistä nähdä vielä elokuvakerhossa.

Meidän kämpässä asui 9 matkalaista. Yläkerran kolmelle ladylle oli kaksi makuuhuonetta.	Naapurikämpässä asui parikymmentä matkalaista
Meidän majapaikan yhteisiä tiloja	Yhteisestä tilasta kulku kolmeen makuuhuoneeseen.

Sää suosi meitä jokaisena päivänä, vaikka edellisenä viikkona oli luvattu jopa lumikuuroja. Hieno kokemus oli elokuvajuhlat kaikenkaikkiaan. Uudelleen? Kyllä! Ihan varmasti!

Yleisöäänestyksessä, jossa sai toivoa uusintaa näytetyistä elokuvista, voitti herttainen kämppäkaverimme Marie liput ensi vuoden elokuvajuhlille. Onnea ja tervetuloa Suomeen viimeistään ensi kesänä! :)

Suurkiitokset Timolle, Liisalle, Sannalle, Merjalle ja Katariinalle sekä mukaville kämppäkavereille kuin myös kaikille kivoille matkakumppaneille!

Sodankylän elokuvajuhlien sivuilta löytyy kaikenlaista tietoa tämän ja aikaisempien vuosien tapahtumista.  Yleisöennätys ylsi tänä vuonna viiden päivän aikan noin 31 000 kävijämäärään. Huikeaa!

***************

(paksulla korostettu teksti (bold) on haastateltujen tekijöiden elokuva, jonne onnistuimme saamaan liput)