Inari Krohn

Inari Krohn

Keravan Sinkan Kuvan kosketus -näyttelyn neljännessä ja viimeisessä Taiteen tarina -tapahtumassa saimme kuulla ja tavata rakastetun, monipuolisen taidemaalarin ja -graafikon, Inari Krohnin tarinointia taiteestaan, lapsuudestaan ja inspiraation lähteistään.

Inari Krohnin grafiikkaa Keravan Sinkassa 2019

Inari Krohn, Sinistä lasia

Ronaldo ja Siv Pieraccin lahjoituskokoelmassa on Suomen laajin kokoelma Inari Krohnin teoksia, 109 kpl. Tässä näyttelyssä niitä on laskujeni mukaan 25, eli vielä Keravalla on mahdollisuus järjestää näiden 15 Suomen eturivin taiteilijan näyttelyitä ainakin viisi kertaa, vaikka jokainen teos lahjoituksesta olisi näytteillä vain kerran. Ihan mahtavaa!

Inari Krohn, Luontoseinä Keravan Sinkassa 2019

Inari Krohnin lapsuudenkoti oli Helsingin Katajanokalla. Taiteilijoita on suvussa sekä isän että äidin puolelta, joten jo lapsena hän sai läheltä seurata taiteilijaelämää. Isä työskenteli Taide-lehden päätoimittajana. Taiteilijavierailut eivät olleet harvinaisia ja joistakin heistä tuli koko perheelle läheisiä ystäviä.

Setä, kuvataiteilija Ernst Krohn, oli yksi Lokakuun ryhmän perustajista. Ryhmä perustettiin 1934 vastalauseena Suomen taideakatemian näyttelylle. Jo samana vuonna setä kuoli vesikauhuun, oman koiransa puremasta. Lääkäri vähätteli pientä haavaa. Kotonaan setä sai kouristuskohtauksen ja matkalla sairaalaan hän kuoli ambulanssissa vain 23 vuotiaana.

Inari Krohn Italianseinä Keravan Sinkassa 2019

Inari Krohn, Puutarha

Grafiikkatöiden monimuotoisuus ja vaikeus selvisi taiteilijalle jo lapsuuden kodissa. Siellä oli tädin suoraan kuparille piirtämä kuva Päävartiosta. Kuva ei ollut heti tunnistettavissa, koska laatan vedoksesta tulee peilikuva.

Inari oli 13 vuotias, kun hänen isänsä kuoli. Lähiystävät taiteilijapiireistä olivat niin henkisenä kuin aineellisena tukena perheelle. Esim. äidin ystävätär, Marimekon pääsuunnittelija Maija Isola toi kankaita niin paljon, että lähes kaikki kodin tekstiilit ja vaatteet olivat Marimekkokuosisia.

Koulunkäynti Helsingin tyttökoulussa, joka oli jäänne menneiltä ajoilta, oli hirvittävän ankea kokemus nuorelle taiteilijanalulle. Koulun peilitkin peiteltiin harmaalla kankaalla, ettei neidoista tulisi turhamaisia peiliintuijottajia. Taskut tarkastettiin, ja auta armias, jos sieltä löytyi puuteria tai huulipunaa, ne takavarikoitiin. Vaikka turhakkeet olisi saanut takaisin koulupäivän päätyttyä, ei kukaan uskaltanut lisärangaistuksen ja nuhteitten pelossa niitä hakea. Kuvaamataidon opettaja oli ihana enkeli ankeassa koulussa. Hän näki tytön lahjakkuuden, ymmärsi ja kannusti sanomalla: ”Sinut on luotu taiteilijaksi.”

Japanin eksotiikka kiinnosti nuorta taiteilijaa jo varhain. Työskenneltyään Ateniumin vahtina eräs japanilainen näyttelyvieras jäi tuijottamaan nuorta neitoa, joka vaivaantuneena sanoi: ”Look at the paintings, not me!” Mies oli jo seuraavana päivänä lähdössä takaisin Japaniin, mutta ennen lähtöään hän toi neidolle ruusukimpun. Siitä syntyi ystävyys, joka jatkui kirjeenvaihtona.

Inari Krohn, Buddha

Valmistuttuaan Taideakatemiasta 1969 Inari Krohn sai Jyväskylän kesän debyyttinäyttelystipendin, johon liittyi näyttelyt Alvar Aalto -museossa ja Galerie Artekissa Helsingissä. Näyttelyssä myytyjen töiden rahoilla hän pääsi matkustamaan ja keräämään uusia inspiraatioita. Matka vei junalla Siperian kautta Japaniin ja sieltä Thaimaahan ja Intiaan. Siihen aikaan ei ollut niin tavallista, että nuori nainen matkustaa yksin, mutta koko syksy siihen meni. Taiteilijan tutustuminen uusiin kulttuureihin ja tapoihin on tehnyt suuren vaikutuksen, joka näkyy myös hänen teoksissaan.

Inari Krohn, Kasvot ikkunassa

Hauskoja tarinoita taiteilijalla riitti, kuten ystävystyminen Outi Heiskaseen, joka herätti opistelijakavereissa huomiota kädestäennustajana. Ja miten Pentti Kaskipuro toimi välittäjänä, jotta taiteilija sai prässin, joka toteutui vaihtokauppana. Maksuksi Krohn maalasi ison taulun.

Oi, niin paljon mielenkiintoisia muisteluita saimme kuulla, että tässä Inari Krohnin varsinaiset ansiot taiteilijana jäävät mainitsematta, mutta googlesta löytyy kyllä monenlaista tietoa ja kuvia hienoista töistä, joihin matkat ja luonto, etenkin metsä on ollut inspiraation lähteenä.

Inari Krohn, Metsän salaisuus

Edellisistä taidepostauksista viisastuneena, en laita kovin monta lähikuvaa teoksista. Valokuva ei koskaan, ainakaan tällaisen harrastelijan ottamana, ole läheskään sama kuin itse taideteos. Olen sen huomannut nähtyäni tunnettujen taiteilijoiden töitä kuvissa ja sitten itse näyttelyissä tajuaa kuvan olevan vain kalpea aavistus alkuperäisestä. Valokuvissa on eri syistä johtuen värivirheitä, epätarkkuuksia ja heijastuksia, jotka ainakin itseäni on alkanut häiritä omissa kuvissani. Toivottavasti nämä kirjoitelmat antavat edes jollekulle kipinän nähdä teoksia alkuperäisenä. Keravalla näihin on mahdollisuus tutustua enää vain 5.5.2019 asti.

Inari Krohn, Lumi

Inari Krohn, Kaksi hevosta