Käsityömatka Saamenmaalle 29.8. - 3.9.2017 5.

Perjantai-aamuna oli lähtö kohti Norjaa. Ensin vierailimme kuitenkin Sevettijärven perinnetalossa ja sen ulkomuseossa.

Juuriommelvene
Niliaitta	Savusauna

Juuriommelvene, kolttasaamelainen vene, valmistui kesällä 2015. Valmistuksessa ei ole käytetty nauloja vaan juuriommelta ja puutappeja. Kolttasaamelaisten vene rakennettiin kokonaan nauloitta vielä 1900-luvun alussa

Niliaittoja rakennettiin sekä pyyntipaikoille että asuinkenttään. Siellä säilytettiin lihaa ja muita ruokatarvikkeita. Nili rakennettiin pylväskannon nokkaan perin metrin korkeuteen. Korkealla se oli turvassa pedoilta ja tuhoeläimiltä. Tikkaita säilytetiin lähistöllä kätkettynä

Norjan puolella tutustuimme Näätämön uuteen kolttamuseoon.

Petun valmistus Pettua eli männyn nilakerrosta kerätään kolmen viikon ajan kesäkuun puolivälistä alkaen. Silloin petun ravintoarvo on korkeimmillaan ja nila irtoaa parhaiten. Männyn nilakerros kerätään...	...kuivatetaan ja...
...paahdetaan	Juurikori, petun käsittelyn työkaluja ja kuivattua, paahdettua ja jauhettua pettua

Erityisen kiinnostava oli nähdä video, jossa Matleena Fofonoff valmistaa pettua. Pettu ei suinkaan ole koltille pula-ajan ruokaa, vaan sitä nautitaan vieläkin lähes päivittäin herkkuna kala- tai poroliemen kera

Neulakota, ompeluvälineet seurasivat aina mukana	Natalia Helene Malin ja Petter Andreas Enbusk vihittiin vuonna 1934. Seuraavana vuonna heille järjestettiin häämatka. Parin vaatetus on koristeltu inarinsaamelaiseen tapaan
Kenkäheinää kuivattuna	Komsio eli vauvan kehto ja kuljetusväline gietkka

Pysähdys kuningasrapulounaan verran Pykeijassa.

Pykeijassa syötiin katkarapua, vai söikö se  minut

Jäämeri kutsuu huimapäitä uimaan.

Lauantaina matka jatkui Norjan kolttasaamelaisten markkinoille Varangin vuonolle.

Markkinaväki virittelee telttojaan. Vielä on hyvää tilaa liikkua	Poronsarvet ja Varangin vuono
Anteeksi, saanko kuvata?	Kiitos! Kolttasaamelaista nuorisoa
Puolen päivän aikaan alkoi jo olla väkeä	Koiravaljakollakin olisi mahdollisuus huristella

Päivän kääntyessä iltaan saavuimme Kakslauttasen lasi-iglukylään.

Kahden ja neljän hengen lasi-igluja	Neljän hengen lasi-iglu sisältä
Aurora-ravintolan ruokasali

Revontulet leikkivät taivaalla
Ensikertalaiselle näky oli huikea.

Illan pimetessä saimme ihastella henkeä salpaavan kauniita revontulia. Kännykameralla ei kovin hyviä kuvia niistä saanut ja varmaan joku on nähnyt upeampiakin, mutta minulle nämä olivat elämäni ensimmäiset, joten kokemus oli uskomattoman upea. Näin jopa tähdenlennon, mutten töpinöissäni ennättänyt esittää toivomusta.

Sunnuntain kotimatkalla pysähdyimme Tankavaaran kultamuseoon, joka sekin ensikertalaiselle oli mielenkiintoinen käyntikohde

Kullanhuuhtoja ei hievahtanutkaan työnsä ääressä	Kullanhuuhtojien legendoja
Monenlaisia menopelejä	Sivuvaunullisella moottoripyörälläkin kullanhuuhtojat liikkuivat

.Rovaniemellä oli lopuksi käynti Arktikumin museossa, jossa meille oli järjestetty tunnin opastuskierros.

	Rovaniemen markkinoilla
Hääparin värikäs asu	Hui, jääkarhu!
Pieni Aune Hakanen ja ...	...pikkiriikkiset kenkänsä

Aune Hakanen (1911-1917) menehtyi kuusivuotiaana tulirokkoon, johon ei 1916 ollut vielä tehokasta lääkitystä, sillä penisilliini tuli käyttöön vasta 1944. Jopa puolet tulirokkoon sairastuneista lapsista menehtyi. Aunen perhe säilytti hänen kenkänsä sukupolvien yli rakkaana muistoja kiharapäisestä perheen esikoisesta. Pienen Aune-tytön tarina kosketti, koska itsekin sairastin lapsena tulirokon kahdesti, mikä sekin oli aika harvinaista, koska taudin voi sairastaa yleensä vain kerran.

Arktikumin diat upeista revontulista

Olisipa huikeaa nähdä tällaiset revontulet luonnossa

Ja niin päättyi upea ja mieliä arvartava matkamme Rovaniemen lentokentälle. Kiitos ihanille järjestäjille Aunelle ja Marjolle ja mukaville matkakumppaneille!