Mielipidekirjoitus Hesarissa:
”Eläkeläiset ovat somessa aivan liian kilttejä. Vaikeneminen
verkkokeskusteluissa vahvistaa stereotyyppistä mielikuvaa
ikäihmisestä autettavina, ei yhteiskunnan voimavarana”.
Jutussa oli muutama muukin lausahdus,
joka sai käyräni kohoamaan (”Hiljainen
hyväksyjä on hukkaan heitetty resurssi, joka ei anna itsestään
mitään.”).
Sen verran kirjoitus jäi vaivaamaan, että vaihdoin muutaman sanan
erään aktiivisen enteriläisen opastajan kanssa. (Enter ry on ikäihmisten tietotekniikkayhdistys, jossa on jo liki 1000 jäsentä . Melkoinen määrä jäsenistä tekee ilmaista, vapaaehtoista työtä auttamalla ikätovereitaan selviytymään tämän päivän haasteista opastamalla tietokoneitten, tablettien ja kännyköiden käytössä)
Laitoin tällaisen kommentin
keskusteluumme: Ehkä
sitä vaan on jo oppinut, ettei tuulimyllyjä vastaan kannata
taistella. Jos johonkin ottaa kantaa, tulee heti besserwisserit
mollaamaan. Ihan tulee tunne, että pitäkää tunkkinne ja antakaa
mulle se "nappi".
Olen yleensä toimen nainen. En kirjoittele yleisön osastoille, vaan
otan yhteyttä suoraan vastapuoleen, kuten olen nytkin tehnyt. Ei
mitään vaikutusta. Kallista on ja kaikille pitäisi sitten tehdä
samanlainen palvelus.
Sitten luin yhtenä päivänä
lehdestä, kun joku muukin oli valittanut samasta asiasta. Jonkun
teknisen valopään (olisiko ollut kaupungin edustaja tai auran
kuljettaja) vastaus oli: ”Teknisesti asia on mahdoton hoitaa.”
Haloo! Teknisesti mahdotonta!
Onko teknisesti mahdotonta kääntää auraa siten, että lumet eivät
kasaudu porttien eteen? Minä typerys olen luullut, että juuri
teknisesti se olisi kaikkein helpointa. Mutta ei, mummovoimaahan
siinä tarvitaan. Mummon taistelu koneita vastaan on tätä päivää
ja helposti ja halvalla toteutettavissa. Siinä ei tarvitse miettiä
teknisiä ongelmia. Mummo vain lapion varteen ja homma on hoidettu.
Siinä voi käydä silleen, että mummo menehtyy luomatyössään,
mutta sittenhän on oikeastaan toinenkin ongelma hoidettu: Vähenee
valittavat mummot.
Nyt
kun oikein rupesin muistelemaan, niin olen vanhassa blogissani vuonna
2010 ollut harmissani samasta asiasta ja nyt taas olen. Sitä ennen
en muista, että nämä portinpielet olisivat olleet mikään ongelma
mummoille tai auraajille joskus 2000-luvun alussa. Tuntuu kuin ennen
olisi aurattu kulkuväyliä, nyt siirrellään lumia.
Että
sitten pitäisi vielä osallistua verkkokeskusteluihin. Ei jaksa, ei
sitten millään.
todella hyvä komentti.
VastaaPoistanäköjään kaikesta voi syyttää tekniikkaa nykyisin!
Ilona, eikö vain. Eilen just olin mielenkiintoisessa tapaamisessa, jossa oli restauroitu iso kivitalo, joka oli tullut maksamaan miljoonia, mutta rakennuksella ei hevin löytynyt henkilöa, joka olisi ottanut vastuun. Oli johtajaa ja työntekijää, muttei valvovaa mestaria. Tähän on tultu. Sääli.
PoistaLoistavaa kommentointia ikävästä asiasta! Kyllä papatkin joutuvat tuon saman kurimuksen käsiin. ;) Noissa hommissa joutuu jokaisen mielenpinna tiukalle, pumppu lujille ja väsynyt ranka kärsimään. Tsemppiä Vallattomalle mummelille ja muille vastaavassa pinhuusissa elävälle!
VastaaPoistaKyllä Vanhus, säälin pappojakin. Sitä vain ihmettelen, että eikö asialle oikeasti voi tehdä mitään? En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan, että aikun kivaa, taas pääsee korjaamaan muitten työn jälkeä.
PoistaMelko moni ikäkansalainen jakaa tuon ongelman kanssasi. Asiasta kirjoitit ja "valitat". Kyllä isonkin auran pitäisi pystyä koukkaamaan lumet muualle kun tukkimaan pihatiet.
VastaaPoistaTäällä aura tahtoo unohtaa meidän pihan ja pihatien auraamatta kokonaan, pakko joskus soitella perään, kun ite ei jaksa.
Jaahas Aimarii, olin vastannut jo sinulle, mutta en ollut kirjautunut, niin kommenttini on jäänyt jonnekin bittiavaruuteen. Tänään juuri oli meidän paikallisessa lehdessä joku valtuutettu tehnyt aloitteen "lumen aurauksen jälki siistimmäksi". Jes! Tosin vain 15/51 oli allekirjoittanut aloitteen. No, kun joku jaksaa vielä seuraavat kymmenen vuotta asiasta paasata, niin ehkä jotain vielä joskus tapahtuukin. Ellei nyt sitä ennen ilmastonmuutos ennätä ensin.
Poista