Opetushallituksen monialaisesta
oppimiskokonaisuudesta en ollut kuullutkaan, ennenkuin eräs
kaverini, joka on opettaja kysyi, josko olisin kiinnostunut
vierailemaan heidän koulullaan. Aiheena olisi lapsuus ja koulu
ennen. Kuulijoina olisivat ensimmäisen ja toisen luokan lapset.
Kallion Kansakoulu II luokka. Nyt jo nurkassa "lannistettuna" |
Ajattelin ensin, että en muista mitään
omista kouluvuosistani, mutta kun selasin vanhoja luokkakuvia alkoi
monenlaista muistoa vyöryä mieleeni. Ennen lupautumistani, opettaja
hieman raotti, millaiset kysymykset pieniä mieliä askarrutti.
Vähän taas aluksi jännitti, mutta
taisi se koulutunti mennä ihan mukavasti. Ainakin aika kului kuin
siivillä ja minulle jäi valtavan hyvä mieli. Lapset ovat niin
ihania, innostuneita ja aitoja.
Muistini tueksi otin joitakin esineitä
mukaani: Räjähtänyt satukirja ja oppikoulun risa laulukirja, kuvakirja Helsingin Kalliosta ennen ja nyt, valokuva-albumi, muistovihko, kaunokirjaimia, mustekynä ja käsityötunnilla tehdyn mustekynän kuivaamiseen tarkoitettu kangaspinkka. Sen väsäsin ennen vierailua muistini mukaan :)
Kun olin esittäytynyt ja kertonut koulustani, vaatteista,
ruokailusta yms oli kysymysten vuoro.
Millaisia koululaukkuja? Minkälaisia
nojatuoleja? Millaisia kenkiä? Mitä leikkejä leikittiin? Millainen
oli koulun piha? Mitä oppitunteja? Miten opittiin, kun ei ollut
tietokoneita? Millaisia leluja? Mistä napit on tehty? Kaunokirjoitus
musteella, millä kumitettiin?
Nämä kirjaimet olen kirjoittanut muistini mukaan. Mallikirjoituksessa kirjaimet kaartuivat jonkin verran oikealle, mutta nämä ovat pystympiä. |
Kuulin, että lasten oli tarkoitus
harjoitella kirjoitusta vanhan ajan mustekynällä ja oikealla
musteella.
Tuo viimeinen kysymys jäi
askarruttamaan mieltäni. Koulussa kerroin, ettei sitä virheellistä
mustejälkeä voinut millään kumittaa. Virhe oli ja jäi pysyväksi.
Kotona muistelin, että mustehan oli vesiliukoista ja pienellä
vesitilkalla ja imupaperillahan virhe korjattiin. Siitä mustekynän
pyyhkimisrinkulastakin annoin väärää tietoa. Kerroin, että muste
pyyhittiin siihen kirjoittamisen lopuksi. Mutta eihän se niin
mennyt! Terähän huuhdottiin ensin vedessä ja kuivattiin siihen
kangastilkkutyöhön. Ilmoitin myöhemmin mokastani opelle ja hän
olikin ihmetellyt, kun ei se mustekynä puhdistunut ilman sitä
vesihuuhtelua. Nyt seuraavalla kerralla muistan tuonkin. Jos jollain
on erilaisia käsityksiä, otan mielelläni lisäohjeita vastaan.
Nyt on siis lukumummikokemukseni saanut
lisämaustetta koulumaailmasta. Olisi mukava myös kuulla lisää
kokemuksia entisajan koulusta. Esim. maaseutukoulussa oli varmasti
toisenlaista kuin yli 100-vuotiaassa Helsingin Kallion kansakoulussa.
No jestas! Tätä kirjoittaessa sain
kutsun erääseen toiseen kouluun kolmena eri päivänä pitämään
vastaavan esitelmän :)
Aivan ihana tarina!
VastaaPoistaOmatkin muistoni ryöpsähtivät mieleeni lukiessani muistoistasi.
Irmeli, koko ajan tulee uusi muistoja mieleen. On tämä sellainen aikamatka näköjään.
PoistaMainiota Vallaton! Mukava että rekvisiittaa oli tallessa, minulla ne ovat tarkasti muistissa. Lapset saivat paljon katoavaa tietoa ja mietittävää otollisessa iässä.
VastaaPoistaLuokkakuvia luulin hetken omikseni (vaikka oletkin nuorempi :) Muoti ja kuvaustyyli ei muuttunut niin nopeasti.
Enkös minäkin kerran luullut sinun vanhaa koulukuvaa tovin omakseni :)
PoistaMulla on vielä tallessa jopa ne 120 kasvia, jotka keräsimme kolmena kesänä. Niitä en aio viedä kouluun rekvisiitaksi :)
Minulla ei ole ihan alaluokkien kuvia ja tuli mieleen, että eikös ollut esiliinatkin jossain vaiheessa päällä? Olin pienessä maalaiskoulussa, muistelisin että meillä oli, mutta en ole varma. Hirveä reikä muistissa! Olin unohtanut myös nuo vesipuhdistukset, varmaan olisin suoraan musteliinaan pyyhkäissyt minäkin. Hienoa, että pääset kertomaan juttuja uudestaankin, samalla voi korjata ne muistivirheet :)
VastaaPoistaTuossa ensimmäisen luokan kuvassa suurimmalla osalla tytöistä on esiliina päällä. Klikkaa kuvaa suuremmaksi, niin näet :)
PoistaMun täytyy kaivaa vielä muistojen lokeroita, kun tuossa uudessa pestissä on vähän isompiakin lapsia. Oi, on kasvien keruuta, iskelmien kirjoittamista ruutuvihkoon. Vielä kun mietin, mitä kaikkea muistankaan :)