torstai 24. huhtikuuta 2014

Muovikasseja sulattamalla

Poikaystävä huomasi aamulehdestä kurssi-ilmoituksen ”Kierrätä muovikassit sulattamalla” ja sanoi, että vaikuttaa aika mielenkiintoiselta, mitä jos mentäisiin katsomaan, miten homma tapahtuu? ”Kurssilla opitaan muovin sulatus, kankaasta ommellaan kasseja ja pussukoita. Ota mukaan vanha silitysrauta ja erilaisia muovikasseja ja -pusseja...”

Minä katsoin poikaystävää hämmästyneenä, lähtisitkö ompelemaan muovikasseja! Ei luvannut, mutta lupasi katsella, kun minä ompelen. Yleensä noilla kursseilla ei ole miehiä, mutta se ei poikaystävän intoa hillinnyt, pikemminkin päinvastoin.

Kurssin naiset hieman hämmästyivät, että onpa rohkea mies, kun uskaltautuu tänne naisten joukkoon. Esittelyn jälkeen naiset osoittivat poikaystävälle suosiotaan käsiään taputtamalla, eikä tämä siinäkään vaiheessa nolostunut.

Muovikasseista leikataan saumat.

Kassit asetetaan kerroksittain (esim. kaksi muovikassia + päällimäiseksi tuleva haluttu malli) leivinpaperin väliin ja silitetään miedolla lämmöllä. Kokeilemalla löytyy sopiva lämpötila. Kuulostaa helpommalta kuin on.
Erilaisia muovikerroksia laitetaan päälleikkäin

Eri muovit reagoivat lämpöön eri tavalla. Joku laatu ei tartu toisenlaiseen muoviin lainkaan ja jotkut kutistuvat sulaessaan.

Tässä meidän silitettyjä pussilevyjä.

Levyt leikataan sopivan kokoisiksi. Näistä kapeista suikaleista tulee kassin sivut meidän valitsemaan malliin.

Kannattaa myös miettiä, minkälaisen sisustan kassilleen haluaa. Tässä ei ole mietitty.





Meidän (lue minun) valmistamat kassit viimeisteltynä.

Eri kokoiset kassit mahtuvat näppärästi sisäkkäin.

Erään oppilaan muovikassi, jossa päällimmäisenä multapussi.

Netistä löytyy varsin seikkaperäiset ohjeet .pps-tiedostona täältä.

Jos linkki ei toimi tai on vanhentunut kannattaa googlettaa esim. ”muovipussien sulatus” 

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Pihalla huhtikuussa 2

Nyt on se aika, kun pihaa kierrellessä löytää joka päivä uutta kuvattavaa. Ihmettelen tässä itsekseni, että milloinka ihminen on niin vanha, ettei enää jaksa ihastella jokakeväistä luonnon heräämistä kuin se olisi ensimmäinen kerta.

Kevättähtiä
Ekat valkovuokot pihalla
Ihanan, ihana ensimmäinen kevätkaihonkukka
Terhakat valkosipulit

Kertaalleen matolla ollut multa siemenineen ryhdistäytyy. Riviin kylvetyt siemenet vielä miettivät muutaman päivän.
Eilen tulppaanit olivat vasta nupuillaan (Tulipa Kaufmanniana 'Fashion')
Nämä krookukset jo näittekin, mutta kuinka ne näyttävätkin joka päivä niin kuvattavilta




tiistai 15. huhtikuuta 2014

Pihalla huhtikuussa

Eilen nämä "tavikset" hymyilivät auringon kanssa kilpaa.

Krookuksia

Jouluruusu Helleborus orientale 'Blue Lady' ei vieläkään ole kokonaan avautunut, mutta kasvaa pituutta.

Scilloja

Yksinäinen krookus tulevalla nurmikolla. Nurmikko on vähän hmm - sammaleinen.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Huhtikuussa valmistaudutaan kesään

Alan varmaan toistaa itseäni näitten kuvien esillepanossa, mutta vuodessa ehtii kuitenkin tapahtua niin paljon, eivätkä kuvatkaan ole ihan samoja. Toisaalta pihakierros eri vuosina osoittaa, että eivät vuodet kulje käsikädessä.

Tammikuussa jouluruusun nuput pyrkivät esille terhakkaina. Pakkasyöt ilman lumipeitettä kuitenkin lakastutti nuput ja luulinkin, että tänä vuonna ei kukintaa tule lainkaan. 
Eilen pihakierroksella siirtelin kuihtuneita lehtiä sivuun ja siellä odotti sykähdyttävä näky.

Nämä jouluruusut vain ovat niin kuvattavan suloisia, enkä ainakaan itse niihin kyllästy.

Kauempaa niitä tuskin huomaa.

Tämä jouluruusu Helleborus orientale 'Blue Lady' on vähän toisenlainen. Nuppu on sinnitellyt pakkasöistä lähtien ja luulin sen lakastuneen, kun kukka ei vain aukea. Se tietää näköjään itse, milloin aika on sopiva ja se ei ole ihan vielä.

Ikivihreät puksipuut istutin viime syksynä ja näyttävät olevan hengissä.

Aloitin lehti- ym kaalien siemenien kylvön liian aikaisin ja ne ovat venähtäneet liiaksi ja ovat aika rimpuloita.

Kylvin uuden satsin 8.4. ja aloitin minikasvihuoneen ulkoiluttamisen, etteivät siemenet idä liian aikaisin, vaan itävät hissukseen ja vahvistuvat. Tuon kylvökset yöksi sisälle ja päivän saavat olla kuistilla. Pari päivää sitten menin kuistille pudistelemaan lakanoita, siirsin kasvihuoneen oven edestä hieman syrjään, jotta sain oven aukaistua. 
Takaisin tullessa olin jo unohtanut lattialla ulkoiluttamista odottavan muovikasvihuoneen ja kompastuin siihen. Ihmettelin omaa mielenlujuuttani. En sadatellut, enkä edes ollut kauhean harmistunut, vaan kiiruhdin hakemaan kameran, koska tilanne oli aika huvittava mielestäni.

Aamutoimet siinä hieman viivästyivät, kun multaa oli mennyt tohveleitten pohjassa makuuhuoneeseenkin. Lakaisin mullat takaisin lootaan ja kylvin uudet siemenet. Saapa nähdä, mistä kohdin niitä vanhoja siemeniä alkaa itää. Uudet ovat kuitenkin siististi rivissä nimikoituina.

 Eilisellä pihakierroksella ei merkittävästi ollut kuvattavaa, mutta aina nämä ikivanhan punakukkaisen esikon nuput enteilevät kukkaloistoa toukokuussa. Päivä oli pilvinen, joten krookukset eivät viitsineet avautua eilen. Ne ovat kyllä esittäytyneet kuvauskuntoon aikaisemmin.


Olen yrittänyt kuivattaa pihaani kaivamalla tätä avo-ojaa, jotta vedet virtaisivat keväisin ripeämmin alempana olevaan ojaan. Onneksi en ole kaivanut sitä jyrkemmin alaspäin viettäväksi. Saavat sammakkoystäväni lisääntyä rauhassa.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Jouluruusuja

Laitoin facebookin profiilin kansikuvaksi tämän Helleborus 'Atrorubens'ina vuonna 2003 ostamani jouluruusun (kuva otettu 1.4.2014) . Kaverini, joka ei mielestään ole viherpeukalo, kiinnostui kasvista ja kysyi josko uskaltaisi aloittaa perennakokeilun jouluruusuista. Vastasin, että uskaltaa.


Helleborus 'Atrorubens'
Tämä lienee Helleborus niger (must lumeroos)


Helleborus 'Atrorubens'in lehdet vasemmalla alhaalla 29.6.2008

Oikealla ylhäällä Kaukasian ja alhaalla nigerin lehdet 21.7.2004














Kun tähän aikaan ei juurikaan ole pihalla muuta kuvattavaa, etsin kätköistäni aikaisempia kuvia jouluruusuistani.

Kun mieheni kuoli vuonna 2000, ystäväni Tiina (Suomalaisena Virosta-blogissa) yritti piristää minua ja houkutteli mukaan järjestämälleen ”Vinka Vonka” -matkalle Viroon. Tallinnan Calmiasta ostin tuolla matkalla ensimmäiset jouluruusuni. Valkokukkaiset Kaukasian lumeroos ja must lumeroos.

Tänä keväänä näin pitkästä aikaa pihallani fasaanin. Ennen niitä oli paljon, mutta sitten ne katosivat. Nimikyltit hävisivät ja syylliseksi arvelin fasaania. Muuripenkkiin kuitenkin jouluruusuni istutin. Voi olla, että olen kuvissa nimennyt kaunottaret väärin päin. Nimet menevät minulla joka kerta sekaisin, mutta oikaiskoon ken osaa.

Siihen aikaan jouluruusuille ei povattu kummoistakaan menestymistä Suomen talvessa, mutta vyöhykkeen venyttäjä ei moisesta säikähdä. Kasveille suositeltiin peittämistä talveksi, mutta sellaiseen puuhaan en hevillä ryhdy. En peitellyt ja keväällä olin todella iloinen, kun ensimmäiset kukkanuput ilmestyivät lumien vähitellen sulaessa.



Muuripenkissä jouluruusuni ovat nyt kasvaneet 14 vuotta ja tehneet siementaimiakin.

Nykyään Suomestakin saa kelvollisia jouluruusun taimia. Tämän Helleborus orientale 'Blue Lady'n olen hankkinut vuonna 2010.



Joulukuussa 2012 ostin kauniisti kukkivan ruukkutaimen, joka ilahdutti pitkälti yli joulun, mutta lakastui sisällä ennen pitkää surkean näköiseksi. Kevään kuluessa se alkoi kuitenkin tehdä uusia lehtiä. Istutin sen Kuistipenkkiini, jossa sen vointia pystyn helpommin tarkkailemaan. Kovin se on pieni, mutta hengissä kuitenkin. Kestää varmaan muutaman vuoden ennen kuin se uudelleen kukkii