keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Tammikuussa luettua



Hannu Mäkelä: Isä

Vuosi on vasta alullaan ja olen tavoistani poiketen lukenut kirjan. Tykästyttyäni kirjailijan tyyliin, luen mielelläni hänen muitakin teoksiaan, jos lukemiselle jää aikaa. Vuorossa oli Hannu Mäkelän Isä. Koskettava kirja vaikeasta isä-poika-suhteesta.

Koen Hannu Mäkelän kohtalon jotenkin läheiseksi, vaikka se on ollut kovin erilainen kuin omani. Toki tuttua samaistumista löydän kirjasta yllättävän paljon, muutamat kohtaukset ja ajatukset kuin omiani, avioerolapsi, Kallion kasvatti, jolla yhteys maalaiselämään, nykyisin jopa oman kasvimaan haltija.

Vaikka suhde isään on ollut etäinen ja masentava, Mäkelän pohtiessa omaa suhdetta läheisiinsä häntä kaivaa tunne, että isä elää kuoltuaankin jossain lähellä. Oman isän löytyminen itsestään, syvältä sisältään aina kasvonpiirteitä myöten on tunne, joka kalvaa. Ajatukset, teot ja niiden seuraukset, jotka ovat tuottaneet tuskaa, siirtyvätkö ne tahtomattamme jälkipolville? Voiko pahojen asioiden ketjun katkaista?

Suhde isään on kahlinnut Mäkelän ajatukset tilaan, jonka hän on lapsena kuullut ja tietyllä tavalla käsittänyt, ei aina ehkä ihan oikeinkaan. Kirjassaan hän yrittää ymmärtää isäänsä ja tämän käytöstä, mutta ei löydä suhteesta hyvää kuin ajoittain, kunnes tulee seuraava ikävä muisto.

Voiko ihminen muuttua? Voiko ihminen, joka on kokenut lapsena saaneensa isältään vain negatiivista huomiota ja arvostelua, muuttua itse avoimeksi, ymmärtäväksi ja hyväksyväksi vanhemmaksi ja kumppaniksi.

"Voisinhan myös minä siis muuttua? Voisinko! - Mäkelä! Koskaan ei voi olla liian vanha? Eihän? Entä muilla, miten muilla on?", kysyy kirjailija.

Mikä minä, vallaton mummeli, olen antamaan neuvoja! Annan kuitenkin: Katkeruus, kauna ja negatiivisuus syövät ihmistä. Kun päästää ne menemään, antaa anteeksi, armahtaa, katsoo peiliin ja oppii hyväksymään omat ja läheisen virheet voi tilalle löytyä rakkautta, tasapainoa ja iloa. Huumori on myös oiva höyste ihmissuhteissa. Koskaan ei ole liian vanha oppimaan ja muuttumaan, jos itse haluaa. Senhän Mäkelä jo tiedätkin!

perjantai 25. tammikuuta 2013

Tammikuun blogihaaste


Eipä ole ollut eläkeläisellä aikaa vastata blogihaasteisiin, mutta nyt kun olen ottanut itselleni sapattivapaan vapaaehtoistöistä, niin kaiken kiireen keskellä vastaan tähän. Vink, vink olen varannut messupäivät vapaaksi :D

Tammikuun blogihaaste on
Puutarhani aarre. Haasteen takana on Kukkamessut Uusikaupunki 25.-26.5.2013 ja haasteaikaa tammikuun loppuun: Mikä kukka on sinun silmäteräsi puutarhassa? Vai siintääkö haaveissasi jokin aarre, jota halajat pihallesi tai parvekkeellesi?

Vastasinkin jo vanhalla postauksellani vuodelta 2011, mutta laitan vielä vuoden 2012 satoa näytille. Eli yksi puutarhani aarteista on viinikärhö (Clematis viticella 'Purpurea Plena Elegans'), jonka olen hankkinut vuonna 2006 Viron Jänedan kukkamessuilta. Se yllättää vuosi vuodelta kukinnalla, joka ylittää kaikki odotukseni.


torstai 24. tammikuuta 2013

Miksi rypyt kammottaa?


Mummi, miksi sinulla on niin ryppyiset kädet tästä (kämmenselistä), mutta ei niin kamalan ryppyiset täältä (käsivarsista), sanoi Vitonen viime hoitokeikallani. Keskustelimme vanhenemisesta, johon poika kauhuissaan, että hui, hän ei sitten tahdo vanheta. Lohdutin, että ryppyjä hänen ei tarvitse vielä pelätä moneen kymmeneen vuoteen.

Tuli mieleen eräs mainos, jossa botox-hirviön kuvan yhteydessä on teksti tyyliin katso, miten 50-vuotias voi näyttää 30-vuotiaalta. En katsonut.

Aloin kuitenkin miettiä, miksi vanhan ihmisen pitäisi näyttää nuorelta? Miksi eletty elämä ei saisi näkyä? Mitä rumaa ja kammottavaa on rypyissä?
Äiti oli mielestäni nuorena kaunis, mutta niin hän oli vielä vanhana ja ryppyisenäkin.
Tässä äitini 31 ja 80-vuotiaana. Rajasin nuoruuden kuvan niin, että pääsin itsekin siihen mukaan. Pidän tuosta kuvasta ja sen tunnelmasta, vaikka se onkin lavastettu. Minua on aina hirvittänyt kuvaustilanteet, siksi niin harvoin itse olen valokuvissa.

Kaarina 15 ja 83-vuotiaana
Oikean puoleinen kuva 83-vuotiaasta äitini serkusta oikeastaan kypsytti ajatuksen kirjoittaa otsikon mukaisesta aiheesta. Haukoin henkeä kuvan nähdessäni. Kaarina on aina ollut kaunis, mutta minusta hänen kauneutensa ei yhtään vähene siksi, että hän ylpeänä kantaa ryppynsä. Iloinen elämänasenne ja pilke silmäkulmissa tekee ihmisestä kauniin, vaikeuksienkin keskellä. Karjalainen asenne: "Ilo pintaan, vaikka syän (sydän) märkänis!"

Mummo 15 ja 75-vuotiaana
Mummolla ja vaijalla oli 12 lasta, joista yksi kuoli jo vauvana. Työsarkaa riitti vaikka muille jakaa, mutta aina hän auttoi lapsiaan voimiensa mukaan. Monet onnelliset kesät sain viettää mummolassa, kun yksinhuoltajana äitini piti käydä töissä ja lomat olivat lyhyitä. Lapsena minustakin mummo näytti vanhalta, mutta varttuessani ihmettelin, kun hän näytti vuosikymmenet aina samanlaiselta. Mummolla ei ollut aikaa koristella itseään. Muistan, että ainoa itsensä huolittelutoimenpide hänellä oli nutturan kieputtaminen aamusella.

Tuosta kaunistautumisesta taas tulee mieleen kesä, kun olimme porukalla lähdössä Lemille syömään särää. Olin sipaissut huuliini hiukan huulipunaa. Kun Kolmonen (silloin 7 - 8 v.) näki huulipunan, jota en mökkioloissa juurikaan käytä, kauhistui: "Mummi, älä sitten toiste laita huulipunaa, se ei sovi sinulle." En näyttänyt tutulta. :)

lauantai 12. tammikuuta 2013

Inkiväärisosetta ja hunajaa



Bamix-sauvasekoittimeni mukaan tuli myös mylly, jolla voi jauhaa esim. pähkinöitä ja sen sellaista. Kokeilin tuoreen inkiväärin hienontamista ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Löysin kätköistäni sopivan lasipurkin, johon lisäsin mehukkaan soseen ja pari ruokalusikallista hunajaa. Käytän sosetta kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan, jopa aamupuuroon, pirtelöihin, kastikkeisiin, voileivän päälle.Turha varmaan mainita, että pidän kovasti inkiväärin mausta.


perjantai 11. tammikuuta 2013

Vanhat Hesarit kiertoon

Nyt, kun Helsingin Sanomat on siirtynyt tabloid-kokoon, niin älkää missään tapauksessa heittäkö vanhoja Hesareitanne paperinkeräykseen. Jos vähääkään ajattelette kierrrätystä ja etenkin kompostointia, niin niistä vanhoista saa erinomaisia kompostointipusseja. Olen vanhassa blogissani "piirtänyt" ohjeet pussukan taittelusta täällä. Jos kuitenkin vahinko on päässyt tapahtumaan, kompostointipussukoita voi taitella myös tabloideista, mutta se on paljon vaikeampaa. Ohjeet tabloid-taitteluun löytyy täältä.

Olkaa hyvät! Jos olette kiinnostuneet kierrätyksestä, kannattaa ottaa ohjeet talteen. En meinannut itsekään löytää noita omia ohjeitani valtavasta vanhan blogini kirjoitusten määrästä. :)

Lisään vielä perunapussukan taitteluohjeen. Oiva keino aikaistaa ja pidentää viljelykautta pientalous- ja mökkiviljelijälle
sekä empiirisen kokemukseni perunapussukoista. Lisää kokemuksia perunapussukoista.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Tavaraa kertyy


Henkilöksi, jonka pitäisi vähentää kertynyttä maallista omaisuutta, tunnen olevani toivoton tapaus. Vähän vain vihjasin poikaystävälle, että Esikoisen ja Kuopuksen perheessä on Bamix-sauvasekoitin ja se tuntuu olevan aika käyttökelpoinen. Sellainen voisi hyvinkin korvata Braun'ini ja tehosekoittimen, joka on ollut tehokäytössä, mutta vie tarpeettomasti tilaa. Yhtenä päivänä poikaystävä tuli Bamix-paketti kainalossa kylään. Ihan pakko nyt harjoitella sen käyttöä ja päättää pistänkö tehosekoittimen kiertoon.
No viehän sauvasekoitin selkeästi vähemmän tilaa ja lisäksi se mahtuu laatikkoon.

torstai 3. tammikuuta 2013

Veispuukki


Vieläkö joku jaksaa vänistä, ettei sosiaalinen media ole hyvä keksintö. Minä en ole koskaan valittanut. Tänään sattui kuitenkin sellainen tapaus, josta on ihan pakko kertoa, mitä käytännöllistä hyötyä SOMEsta on.

Olin hoitamassa hommia tietokoneella. Samalla kirjauduin fb:iin, koska välillä rentoudun pelaamalla Angry Birds'iä. Kolmonen opetti niin hyviä kikkoja, että niitä pitää kokeilla.

Hetken päästä tuli Kakkoselta tavanomainen chattiviesti, jolla puolin ja toisin kainosti tiedustelemme, voidaanko vaihtaa pari sanaa (ja sydäntä <3).

Kolmonen pitäisi saada kotiin kaverinsa luota, mutta hänen puhelimensa ei toimi. Voisinko minä koettaa soittaa. Ei toiminut minunkaan yhteydenottoni.

Kolmonen on saanut uuden puhelimen, jonka toiminta alkoi tänään. Sille olisi kuitenkin tarvinnut tehdä jotain, jotta puhelimeen pääsisi soittamaan. Ei onnistunut soitto Kakkoselta eikä minultakaan.

Soitin Vävy-kullalle, lapsosten isälle, jolla on kaikki langat käsissään tietotekniikan suhteen. Hän on osasyyllinen lapsen uudesta puhelimesta (lapsen uusi puhelin on pienoistietokone). Vävy-kullalla oli töissä homma päällä, enkä ehtinyt toimittaa asiaani, varmaan oli toinen puhelu tai palaveri, mutta hän lupasi soittaa hetken kuluttua takaisin..

Soittoa ei kuulunut ja laitoin Vävylle tekstiviestin, että Kolmosen kaverille pitää soittaa, että Kolmosen on heti mentävä kotiin. Ruoka odottaa. Homma hoitui, lapsi meni kotiinsa ja sai ruokaa.

Minulle oli tullut prosessin aikana puhelu, että tilaamani uusi Lumia 920 on saapunut ja vieläkö haluan sen. Laitoin auton lämmitykseen ja tunnin päästä kävin hakemassa
tämän
Onneksi on se sapattivuosi. Tätä pitää harjoitella. Osaan jo vastata puheluun ja lukea tekstiviestin. En vielä testannut lähettämistä, koska puhelin on latauksessa. Joo, joo, on se tekosyy. Menen lukemaan ohjekirjaa.


keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Maitohampaan poisto


Kolmonen (9 v.) tuli eilen yökylään, kun tänään oli hammaslääkärissä käynti ja vanhemmat olivat töissä. Jes, mummolle kuljetushommia. Nyt muistin ottaa kameran mukaan ja sain luvan kuvaamiseen.

Yhtään ei jännitä, vähän vaan vapisuttaa. Seuratkaa jalkoja! AU! Mitä, onko se jo poistettu!

Kotimatkalla poikkesimme kaupassa ostamassa mm jäätelöä. Emme päässeet edes kotiin asti, kun Vävy-kulta soitti ja sanoi hakevansa Kolmosen. Vasta illalla piti lapsi hakea kotiin. Meillä oli kaikenlaista jännää suunnitelmissa, jotka jäivät seuraavaan kertaan. Kaksi jäätelöpuikkoa neito ehti tuhota iskän odottaessa.

Yksi tärkeimmistä ohjelmista olisi ollut Angry Birds'in pelaaminen, jossa tyttö lupasi opettaa mulle muutaman kikan. Onneksi edellisenä iltana ehdittiin vähän harjoitella. Vapise Risto-setä!

tiistai 1. tammikuuta 2013

Esittely


Ehkä nyt on esittely uudelleen paikallaan. Olen siis Vallaton mummeli (hirrrveen vanha). Ykkönen, ensimmäinen lapsenlapseni kysyi vähän aikaa sitten, että miksi käytät nimimerkkiä Vallaton. Ei pitänyt minua mitenkään hulvattomana tai riehakkaana tai minään sellaisena, mikä alkujaan oli nimimerkin tarkoitus, puolivallaton tai jotain. En raaskinut riistää hänen lapsenuskoaan ja kerroin, että no, kun ei ole valtaa. Tuntui kelpaavan selitykseksi. Sanoi jopa, että hyvä, aika kiva veto.

Käytän edelleen samoja nimityksiä läheisistäni, kuin blogissani Hallittua kaaosta. Kaksi tytärtäni ovat syntymäjärjestyksessä Esikoinen ja toinen on sitten Kuopus. Heidän lapsensa, rakkaat kullanmuruni eli mummon mussukat ovat syntymäjärjestyksessä Ykkönen (19 v.), Kakkonen (17 v.), Kolmonen (9 v.) nämä ovat Esikoisen lapsia. Sitten tulee Kuopuksen jälkikasvu eli Nelonen (8 v.) ja Vitonen (5 v.). Kaikki ovat tyttäriä paitsi Vitonen on ainoa poika tässä klaanissa.

Muista henkilöistä saatan käyttää heidän oikeita etunimiään tai sitten en.

Edit 3.1.2013. Ai kauhistus! Olin laittanut Vitoselle väärän iän. Hän on mielestäni niin iso ja reipas poika, että kävisi jo 6-vuotiaasta. Kuopuksen mukaan: Itse olis mieluusti 6 v, niin saisi olla Paavon kanssa samassa eskariryhmässä :).

Olisiko tämä tässä


Lähes kaksi päivää olen värkännyt näitä sivuja. Paljon enemmän olisi aikaa mennyt, mutta ihana Marjatta-ystäväni on antanut täällä ja facebookissa kullanarvoisia vinkkejä sivun rakentamisessa. Taustakuvan pilviakvarelli on Marjatan ja sen olen hänen luvallaan saanut laittaa tähän blogiini.